lauantai 13. toukokuuta 2017

Pari pannusiikaa, kiitos!

Minulla on sen tason ruotokammo, että tohdin syödä kalaa vain huolellisesti fileoituna tai kunnolla jauhettuna. Siksipä kalatiskillä myytävät pannusiiat ovat jääneet meillä aina sinne tiskin jäihin.

Koska tänään olin jo yltiö(uhka)rohkealla tuulella ja kävin elämäni ensimmäisellä pyörälenkillä lukkopolkimien kanssa, ajattelin, että samaan rohkeuden sumaan sopii myös kala ruotoineen päivineen. Ostimme siis pannusiikaa kauppahallista. Sepä olikin hyvä ostos. En joutunut peloistani huolimatta ruotojen uhriksi, ja kala maistui oikein hyvälle. Teemme toistekin. (En myöskään kaatunut pyörälenkillä, joten päivässä oli monta onnistumista.)


PANNUSIIKA (kahdelle)

2 pannusiikaa (eli pientä siikaa perattuna)
suolaa
4 viipaletta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
pätkä sitruunaruohoa (mäiski vartta puukon kahvapäällä muutaman kerran)
puolikkaan limetin mehu

paistamiseen voita ja rypsiöljyä

Tee siikoihin molempiin kylkiin muutama viilto terävällä veitsellä. Ripottele kalojen sisään ja pinnalle suolaa. Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tai pelkkää voita, jos niin haluat) ja heitä sinne paistumaan inkiväärisiivut, valkosipulinkynnet (kokonaisina) ja sitruunaruoho. Anna niiden maustaa öljy-voiseosta hetki ennen kuin nostat kalat pannulle. Paista kaloja molemmilta puolilta viitisen minuuttia ja valele välillä pannulla olevalla rasvalla. Lopuksi purista sekaan puolikkaan limetin mehu ja anna muhia pari minuuttia. Valele vielä kaloja samalla kerran-pari.

Nopean ja hyvän lisäkkeen (joka toimii melkein kastikkeena) kalalle saat esimerkiksi paistamalla nopeasti pannulla valkosipulinkynnen (viipaloidun), muutaman kourallisen tuoretta (huuhdeltua) pinaattia ja pari reilun kokoista tomaattia. Ripaus suolaa ja pieni töräys juoksevaa hunajaa riittää mausteeksi.

Kalan ja pinatti-tomaattihöystön lisäksi lautaselle lastattiin uunissa paahdettuja perunoita, porkkanoita ja kukkakaalta (joiden mausteena oli vain suolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria).

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvää ja kylmää! - jäätelötesti

Suomeen on viime vuosina ilmaantunut paitsi pienpanimoita myös pieniä jäätelötehtaita (pienjäätelimöitä?) ilahduttavan monta. Niiden tekemät jäätelöt voittavat mielestäni jäätelöjättien pakettijäätelöt sekä maussa että koostumuksessa satanolla. Hinnalla nämä noin puolen litran kylmät herkut eivät kilpaile, mutta ainakin pienessä taloudessa raskii niitä ostaa. Parhaimpiin tosin saattaa kehittyä riippuvuus ja himo, jolloin jäätelöpaketti kannetaan kotiin tuon tuostakin.


Oululainen blogaanijoukkio testasi eilen ihanalla Suomi100-brunssilla muutaman kotimaisen jäätelötehtaan tuotteita. Näin toukokuisena lumipyrypäivänä on ihan oikea aika koota testin tuloksia.

Ostin testiin nyt mukaan Kolmen kaverinSuomen jäätelön ja Jymyn jätskejä. Jokaiselta oli mukana vaniljajäätelö, mutta makujäätelöt valikoituivat ihan summamutikassa, eikä niissä ajateltu tasapuolisuutta tai vertailukelpoisuutta millään lailla. Jäätelömakuja näillä tehtailla on muuten melkoinen määrä, joten valinnanvaraa ja maisteltavaa riittäisi helposti kesän jokaiselle viikolle.         

Kaksitoistahenkinen raati arvioi jäätelöiden tuoksua, ulkonäköä, koostumusta ja makua. Luonnollisesti ja perinteisesti kulutusmittarina (eli paljonko söisin) oli muumimukillinen. Raati oli täynnä kokeneita maistelijoita, sillä aiemmin on testattu mm. sinappeja, jouluoluita, glögejä, kuplajuomia ja grillimättöjä. Jäätelöiden arviointi otettiin siis niin tosissaan kuin railakkailta naurunpyrskähdyksiltä kyettiin. Joku totesi, että harvoinpa tulee jäätelöitä myös haisteltua. Nyt haisteltiin ja tuoksuissa oli eroa!


Vaniljajäätelö oli raatimme suurimman ja tarkimman asiantuntijan, tulevan eskarilaisen, mielestä kirkkaasti ykkönen verrattuna makujäätelöihin. Kaikissa vaniljajäätelöissä oli runsaasti vaniljansiemeniä todisteena aidon vaniljan käytöstä. Värissä, tuoksussa, koostumuksessa ja maussa oli eroja, mutta ei kovinkaan suuria. Niinpä vaniljajäätelöt olivat keskenään kovin tasaväkisiä, ja niukan voiton vei Jymyn vaniljajäätelö. Kakkoseksi pääsi Kolmen kaverin vaniljajäätelö ja kolmas oli Suomen jäätelön vaniljajätski.


Makujäätelöistä testasimme tällä kertaa kuusijäätelön, raparperijäätelön ja mustikkajäätelön. Näitä testatessa nuorimman raatilaisen kasvoilta kuvastui paikoin hämmästystä ja paikoin pettymystä - ja nenänvarteen sekä otsalle kehkeytyi ryppy poikineen. Vain mustikka taisi saada jonkinmoisen hyväksynnän - myös meiltä aikuisilta se sai makujäätelöistä parhaimmat pisteet. Kuusijäätelö herätti vilkkaan keskustelun. Kukaan raatilaisista ei maistellessaan pystynyt nimeämään, mille jäätelö maistuu. Taidettiin ehdotella villiyrteistä saunavihtaan ja nokkosiin eli kuitenkin jäljillä eli luonnossa oltiin. Jäätelö maistui vihreältä, se todettiin! Ja yllättävän hyvältä! Eniten hämmennystä herätti raparperijäätelö, joka jäi makujäätelöarvioissa kolmanneksi. Sen mausta ei saatu millään kiinni, ja sitä arveltiin mm. hedelmäjäätelöksi. Makujen paljastuttua totesimme, että jos tietää mitä syö, se myös maistuu täsmälleen sille. Kyllä on ihmismieli jännä, kun täydentää makuhavaintoa.

Kiitos kaikille ihanille raatilaisille! Valmistaudumme seuraaviin testauksiin...

* * *

PS: Oulun alueellakin on pari oikein hyvää jäätelötehdasta: Sortolan jäätelö ja Tähtijätski. Sortolan jäätelöä en löytänyt kaupasta, joten päätin jättää Tähtijätskinkin nyt väliin. Molempien jäätelöä olen syönyt aiemmin ja ne ovat olleet ihania! Ehkä seuraavaan jäätelötestiin (sitä on jo suunniteltu) yritämme löytää mansikkajäätelöt molemmilta kotipuolen valmistajiltakin.

Kyllä kesä vielä tulee ja lumipyryt loppuvat.
Nimimerkki "Toiveikas"

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pientä makeaa: macaron-leivokset

Jos mielit jotain oikein makeaa ja hienostunutta (ja gluteenitonta!) kahvipöydän sulostuttajaa, valmista macaron-leivoksia. Minä olen tehnyt niitä muutaman kerran. Ensimmäinen yritys oli naurettava ja raivostuttava yhtä aikaa: Sain aikaan murenevia kokkareita. Sen jälkeen olen kokenut onnistumisia ja voin sanoa, että ei macaronien valmistaminen niin kauhean vaikeaa ole. Oikeastaan päinvastoin. Tarvitaan vain malttia ja tarkkuutta - ja uskoa itseensä.

Nyt käyttämäni ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä nro 8/2017. Siinä ohjeistettiin sekoittamaan mantelijauhetta ja tomusokeria tehosekoittimessa, jotta jauheesta tulisi oikein hienoa. Minä luistin tästä vaiheesta ja lopputuloksesta onkin havaittavissa mantelimurua. Makuun se ei vaikuttanut, joten annoin itselleni tämän laiskuuden anteeksi.


MACARONIT (20 kpl)

90 g (eli 3) munanvalkuaista
1/4 tl suolaa
30 g sokeria (2 kukkurallista ruokalusikallista)
110 g mantelijauhetta (2,5 dl)
200 g tomusokeria
1/4 tl elintarvikeväriä jauheena

Erottele huoneenlämpöisistä kananmunista valkuaiset kulhoon (kulhon pitää olla ihan puhdas ja kuiva). Tässä pitää olla hyvin tarkkana, ettei yhtään keltuaista pääse livahtamaan sekaan. Jos pääsee, ei valkuaisesta tule kovaa vaahtoa.

Sekoita keskenään mantelijauhe ja tomusokeri. Sekoita ne tehosekoittimessa, jotta mantelijauheesta tulee entistä hienompaa.

Lisää valkuaisten joukkoon suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää. Lisää sitten vaahtoon siivilän läpi tomusokeri-mantelijauheseos muutamassa erässä taikinanuolijalla varovasti sekoittaen/nostellen. Samalla voi lisätä värijauhetta. Liian riuskat otteet sekoituksessa pilaavat taikinan.

Levitä uunipellille leivinpaperia. Laita macarontaikina pursotinpussiin (pyöreä tylla sopii tähän tarkoitukseen). Pursota taikinasta noin kahden sentin kokoisia nokareita pellille. Kun olet pursottanut yhden pellillisen (minulla mahtuivat kahdelle pellille), tasoita mahdollisesti pintaan jääneet huiput kostutetulla sormenpäällä. Pursota sitten loputkin macaronit. Anna macaronien levätä 30-60 minuuttia ennen paistamista. Pinnan tulee hiukan kuivua ja nahistua.

Laita uuni kuumenemaan 130 - 150 asteeseen (minulla oli jossain puolivälissä tuota). Paista macaroneja uunin alaosassa 14 - 16 minuuttia. Anna niiden jäähtyä ennen kuin irrottelet ne leivinpaperista.

Täytteeksi sopii esimerkiksi lemon curd, lime curd tai vadelma curd (eli hedelmä-/marjalevite) sellaisenaan tai maustamattomaan tuorejuustoon sekoitettuna. Minä käytin tällä kertaa vadelma curdia. Sipaise täytettä macaronin tasaiselle puolelle ja paina kevyesti toinen macaron päälle.



Macaron-leivokset sopivat kevään ja kesän juhlapöytiin, mutta ovat myös erinomainen tuliainen!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Donitsit uunissa

Minun isäni on oikea pullahiiri. Hän ei sanojensa mukaan pidä makeasta, mutta suosikkileivonnaisiaan ovat munkit ja donitsit. Mikähän niissä on se "ei makea" -osuus, kysyn minä! Ei ainakaan ensivaikutelma, kun haukkaa ja saa suun (ja suupielten) täydeltä sokeria.

Tämä äskeinen aasinsilta johdattaa kohti donitsipeltiä: Koska minulla on sellainen, täytyy sitä myös käyttää. Vain kerran aiemmin on donitsipelti päässyt uuniin, enkä ollut sillä kerralla ihan tyytyväinen donitseihin. Ne maistuivat ihan kivoilta kyllä, mutta koostumus oli jotenkin liian höttökakkumainen. Nyt kokeilin donitseja ihan eri ohjeella (tämmöinen Pirkka-ohje) ja tykkäsin lopputuloksesta enemmän. Mausteena näissä oli kardemummaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla raastaisin mukaan myös hippusen appelsiinin tai sitruunan kuorta.

Minun donitsipeltini on kuusipaikkainen, joten paistoin ensin kuusi donitsia, pesin pellin ja paistoin sitten toiset kuusi.


DONITSIT (donitsipellillä) 12 kpl

3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta 
1/2 tl ruokasoodaa 
1/2 tl kardemummaa 
50 g voita sulatettuna
1,5 dl piimää 
1 kananmuna

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele donitsipellin kolot.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja kardemumma kulhossa. Sekoita voisula, piimä ja kananmuna jauhoseokseen. Pursota taikina pursotinpussilla rinkuloiksi koloihin. Minun oli vähän vaikea arvioida ensimmäisellä kierroksella, mikä olisi sopiva määrä taikinaa per kolo. Pursotin jokaiseen yhden rinkulan, ehkä vähän alle puoleenväliin kolon korkeutta. Pariin rinkulaan pursotin reilummasti ja ne nousivat uunissa niin, että reikä umpeutui ja ne muistuttivat isoja muffineita.

Paista donitseja 200-asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia.



Jos haluat kuorruttaa donitseja, niin voit keitellä päälle suklaakinuskin:

1 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
50 g valkosuklaata (laitoin kylläkin Fazerin sinistä ja vähän vähemmän)

Keitä fariinisokeria ja kermaa kattilassa välillä sekoitellen noin 7 minuuttia. Sulata sitten joukkoon paloiteltu valkosuklaa. Anna kinuskin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin dippaat donitsit siihen. Kasta donitsien sileämpi puoli (eli se pohjapuoli, joka oli donitsipeltiä vasten). Ripottele kinuskin päälle haluamiasi strösseleitä tai luiruttele viiruta sulatetusta suklaasta. Minä sulatin myös vähän suklaata ja dippasin pari donitsia siinä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sitruunainen mämmi-lakritsijälkiruoka

Harjoittelen syömään mämmiä. En vielä pysty sitä sellaisenaan popsimaan, mutta mämmidrinkki menee jo alas. Toinen hyvä tapa syödä mämmiä oli mämmi-lakritsijälkiruoka (ohje täältä). Hassun harmaan väristä sitruuna-lakurahkaa sekoitettiin mämmin sekaan ja tuota seosta kerrostettiin jälkiruuaksi sitruunaisen kermavaahdon kanssa. Ei hassumpaa (ja helppo tehdä) eli sopii hyvin mämmitreeniksi.


SITRUUNAINEN MÄMMI-LAKUJÄLKIRUOKA (2 reilua annosta)

100 g mämmiä
1 prk sitruuna-lakurahkaa
1/4 tl anista jauhettuna (jäi laittamatta)
1 dl kuohukermaa
1/2 dl jugurttia (laitoin turkkilaista, ohjeessa oli vaniljajugurttia)
vajaa puoli desiä lemon curdia (tai lime curdia, jota minä laitoin)
lisäksi suklaa-lakritsakeksejä, lakuja tms.

Sekoita mämmi ja rahka keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja lisää vaahdon joukkoon jugurtti ja lemon curd. Annostele mämmi- ja kermaseoksia jälkiruokakulhoihin kerroksittain. Ripottele väliin myös keksimuruja (minulla ei ollut keksejä). Koristele keksimuruilla ja/tai lakupaloilla.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mämmipirtelö (vodkalla tai ilman)

Meidän taloudessamme mämmi-innostusta on 50 %:lla asukkaista. Minä edustan sitä toista viiskytprosenttista - sitä, joka ei mämmistä perusta. Vain kerran olen aidosti mämmistä tykännyt. Silloin se oli osa drinkkiä. Juoma oli täyteläinen, vaniljainen ja pirtelömäinen, ja nyt tuota kokonaisuutta lähdettiin testaamaan kotioloissa. En taannoin mämmidrinkin äärelle päästessäni kunnolla nähnyt, mitä baarimikko siihen laittoi, joten nyt piti säveltää.

Lopputulos oli minun mielestäni ihan liian mämminen, Armastuksen mielestä juuri sopivan mämminen. Laitan ohjeeseen summittaiset määrät aineksista, niin voit itse painottaa mitä haluat. Eikä tähän ole pakko laittaa alkoholia, vaan voi tehdä pääsiäisen jälkkäriksi tai välipalaksi jäätelöisen mämmipirtelön! Silloin kannattanee lisätä joukkoon hiukan maitoa, niin pirtelöstä ei tule liian tanakkaa.


MÄMMIDRINKKI / MÄMMIPIRTELÖ (2 annosta)

n. 3 - 4 dl hieman pehmennyttä vaniljajäätelöä (laitoin toooooosi ihanaa Suomen jäätelön vaniljajätskiä)
n. 2 rkl mämmiä
1 rkl vaniljasiirappia
(6-8 cl (maun mukaan) vodkaa / vaniljavodkaa)

Surraa kaikki ainekset pirtelöksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Makea chilikastike

Kun kerran teet itse makeaa chilikastiketta, et ihan hevillä kaupan pulloon tartu. Itse tehdyssä soosissa ei ole tunkkaisuudesta tietoakaan - ei myöskään lisä- eikä säilöntäaineista. Upea väri ja ihana maku!

Minä tein kastiketta tarjottavaksi katkarapu-inkiväärigyozojen kanssa. Sain ohjeen aasiaruokakurssilta, jossa kastiketta tehtiin aika reilu satsi. En hoksannut kysyä, kuinka pitkään soosi säilyy jääkaapissa. Etikan ansiosta luulisin sen pärjäävän kotvasen. Ellei tule syödyksi suit sait.


SWEET CHILI -KASTIKE (reilu satsi, josta minä tein puolikkaan)

200 g punaisia chilejä
5 dl riisietikkaa
500 g sokeria
1 rkl suolaa

Poista chilien kannat ja halkaise chilit pituussuunnassa. Poista siemenet. Minä kaapaisin ne pois pikkulusikalla, kävi joutuisasti. (Kumihanskat käsissä ei ole huono valinta isoa chilikasaa käsiteltäessä. Minä en käyttänyt, mutta olin ekstravarovainen, etten hieraissut välillä silmiä.) Soseuta chilit blenderissä tai sauvasekoittimella.

Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja suola. Lisää joukkoon chilisose ja keitä seosta miedosti poreillen, kunnes lämpötila on 106 astetta. Minä mittasin lämpömittarilla, mutta ilmankin pärjää. Tuossa lämpötilassa nimittäin kastike alkaa paksuuntua juuri sopivaksi ja sen voi testata lusikan kuperalla puolella. Kun lusikkaa käyttää kastikkeessa ja sormella vetäisee viivan lusikan kuperalle puolelle kastikkeen keskelle, pitäisi siihen jäädä puhdas alue eikä kastike enää valu takaisin. Selitinköhän tämän nyt yhtään ymmärrettävästi? Jos en, niin hommaa digitaalinen lämpömittari, on hyvä se.

Jäähdytä kastike ennen tarjoilua.