torstai 10. elokuuta 2017

Pikaiset burgerisipulit

Minulla ja nelisenkymmentä vuotta nuoremmilla on erilainen kanta sipulin sopivuudesta hampurilaiseen. Minä kannatan, nuorempi ei. Minun mielestäni väliin sopii erinomaisesti sekä raaka että paistettu sipuli. Ensiksi mainittua on meidän burgereissamme yleensä  - ei vain siksi, että se on hyvää, vaan siksi että herään paistetun sipulin haaveisiin siinä vaiheessa, kun on aika kasata burgerit.

Erään viikon burgerihaaveena oli kanaburgeri, joka kaatui sitten siihen, ettei lähikaupassa ollut broilerinjauhelihaa (eikä lomalaisilla ollut virtaa kävellä viidensadan metrin päähän parempaan kauppaan). Tavallista burgeria piristämään ostin sitten vuohenjuustoa ja tein ihan minisatsin paistettua sipulia. Sipulihässäkkään sujautin rohkeasti yhden mustan (fermentoidun) valkosipulinkynnen (joita ostimme Tukholman reissulta). Se sopi joukkoon hyvin, ja  toisenkin kynnen olisi ihan hyvin voinut laittaa. Jos sinulla ei tätä valkosipulia ole, niin laita yksi tavallinen kynsi.


PAISTETTUA SIPULIA BURGERIN VÄLIIN (ihan pikkuruinen satsi, kahteen burgeriin))

pari sipulia
öljyä paistamiseen
1 (musta) valkosipulinkynsi
hippunen suolaa
pari töräystä juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl  balsamiviinietikkaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Paista niitä pannulla aluksi melko kuumalla, sitten lempeämmällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Silppua valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Jatka paistamista ja lisää suolaa ja hunajaa joukkoon. Lisää pannulle myös hiukan balsamiviinietikkaa ja anna sipuleiden vielä muhia pari minuuttia.

Sitten vaan burgeria täyttämään!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Grillatun munakoison hyvä ystävä: mustavalkosipulikastike

Viime vuosina reissutuliaiset ovat yhä useammin olleet jollain lailla kytköksissä ruokaan ja matkoilta tuodaankin kotiin joku kiva astia tai oululaiselle eksoottista ruoka-ainetta. Nyt kesälomakeikan (Tukholma) erikoisuus oli musta valkosipuli, johon en ole näillä leveysasteilla vielä törmännyt. Musta valkosipuli on ymmärtääkseni tavallista valkosipulia, jota on pitkään ja hartaasti (siis ihan viikkoja tai kuukausiakin vissiin) muhitettu sopivan matalassa lämpötilassa. Tällöin valkosipulinkynnet mustuvat ja pehmenevät (rakenne oli vähän kumimainen ehkä), ja makuun tulee tummuutta ja juurevuutta. Valkosipulin kirpakkuutta ja väkevyyttä ei enää ole, ja jotkut kai luonnehtivat makua jopa jotenkin lakritsamaiseksi tai balsamicolle vivahtavaksi.

Koska tällaista tuotetta tuli siis ostettua, niin piti ryhtyä googlailemaan sille käyttötarkoitusta. Kokki Ottolenghin resepti oli juuri ihanasti kesään sopiva: grillatut munakoisoviipaleet ovat ihan huippuhyviä ja ajatus mustavalkosipulikastikkeesta toi sopivasti eksotiikkaa mukaan. Muokkailin reseptiä hiukan (vähensin valkosipulin määrää, kun jännitti, että mille se maistuu...), ja tuohon alle kirjatulla ohjeella saatiin tosi herkullinen kastike munakoisoille. Ällistyttävän hieno makuyhdistelmä!


MUSTAVALKOSIPULIKASTIKE GRILLATULLE MUNAKOISOLLE

4 mustaa (fermentoitua) valkosipulinkynttä
1/3 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
n. 1,5 dl kreikkalaista jugurttia
hiukan tilliä + rakuunaa + basilikaa + lehtipersiljaa silputtuna

Möyhennä mustat valkosipulinkynnet suolan, sitruunamehun. oliiviöljyn, mustapippurin ja parin jugurttiruokalusikallisen kanssa morttelissa melko tasaiseksi tahnaksi (tai surauta jollain härrävärkillä ne). Lisää sitten joukkoon loppu jugurtti ja silputut yrtit. Sekoita ja laita kastike jääkaappiin joksikin aikaa ennen tarjoilua.

* * *

Minä leikkasin munakoison pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ripottelin päälle hiukan suolaa ja sivelin yrttiöljyllä (jossa oli öljyyn sekoitettuna hiukan lehtipersiljaa ja basilikaa sekä tiraus sitruunamehua). Munakoisoviipaleisiin grillattiin molemmin puolin kaunis väri ja siinäpä ne myös ehtivät hyvin kypsyä. Kun munakoisoviipaleet oli grillattu, ne asemoitiin tarjoiluvadille ja mustavalkosipulikastiketta lusikoitiin päälle. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi ja lisämausteeksi oli öljyssä rapsakaksi paistettu chilisilppua ja tavallisen valkosipulin kynsiä viipaloituna, mutta minä jätin ne tällä kertaa pois.

Ai niin, tältä näyttää musta valkosipuli - vähän epäilyttävältä ja jännittävältä:

maanantai 7. elokuuta 2017

Best evö!: Seljankukkaposset

Posset on hapokkaalla hedelmämehulla hyydytettyä kermaa, jos joltakulta on tämä asia viime vuosina mennyt sattumoisin ohi. Kovasti erilaisia possetteja on eri lehdissä ja medioissa toitotettukin. Se on verrattain yksinkertainen valmistaa, joten jos se vielä on kokkeilematta, niin hopsansaa kattila esille!

Pidän kovasti seljankukkamehun mausta, joten ruotsalaisessa Elle Mat & Vin -lehdessä (nro 4/5, 2017) ollut resepti ei joutanut kauaa odottelemaan testausta Kotiharmin keittiössä. Minä lisäsin omin nokkineni hiukan seljankukkamehun määrää ja ripsautin myös hiukan sokeria joukkoon. Noilla muutoksilla lopputulos oli enemmän kuin ihanaa!


SELJANKUKKAPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,6 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
3 tl sokeria
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kuohukerma, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kuumenna seos ja anna sen kiehua hiljalleen noin kahdeksan minuuttia. Raasta sitten joukkoon sitruunan kuorta ja purista mukaan myös sitruunan mehua. Sekoita, anna ihan pieni hetki ässettyä, sekoita kevyesti, ja jaa seos sitten matalahkoihin jälkiruokakulhoihin. Matalissa tarjoiluastioissa posset jähmettyy todennäköisemmin kokonaan paremmin kuin esimerkiksi juomalasissa (jossa olen kyllä myös hyydyttänyt ja tarjoillut sitruunapossettia). Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän erinomaisesti koristeeksi, mutta lehdessä koristeena oli valkoherukoita.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Savusimpukkakastike pastalle

Jos olet sairas / kiireinen / laiska tai tarvitset muuten vain erinomaisen maukkaan ruuan ilman suurta vaivannäköä, suosittelen tarttumaan tähän reseptiin. Pastan kiehuessa ehtii valmistaa kastikkeen ja käydä välillä lepäämässäkin - tai puuhastelemassa joitakin kiireisen hommia (joita ei näin lomalaisena tule yhtään mieleen, vaikka kuinka pinnistelen).


SAVUSIMPUKKAKASTIKE PASTALLE
(riittää noin 3-4 annokseen)

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä punaista chiliä (laitoin vajaan puolikkaan)
2 dl kuohukermaa
1/3 kalaliemikuutiosta
pari teelusikallista raastettua sitruunankuorta
n. 2-3 rkl sitruunamehua
1 prk savustettuja simpukoita (200 g:n purkki)
ruokalusikallinen tillisilppua
hippunen suolaa ja mustapippuria

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja aloita kastikkeen valmistus (ja heitä pasta kattilaan kiehumaan, kun vesi kiehuu). Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi, ja halkaise chilinpätkä ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista sipuleita ja chilejä lempeähköllä lämmöllä hetken aikaa, välillä sekoitellen, kunnes sipulinpalat ovat pehmenneet. Liian kuumalla paistaminen kärventää valkosipulin, ja sitä tässä ei nyt tavoitella. Lisää sitten pannuun kerma, kalaliemikuutio, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehua (ensin pari ruokalusikallista). Nosta lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa hetken ajan. Maista, tarvitaanko lisää suolaa (simpukoistakin tulee hiukan, kun ne lisätään). Minä ripsautin vähän lisää tässä vaiheessa. Lisää joukkoon myös mustapippuria. Sekoita ja maista, ja lisää halutessasi vielä vähän sitruunamehua. Sen määrä on makuasia. Lisää ihan lopuksi, kun pasta alkaa jo olla kypsää, simpukat (joista on valutettu öljy pois) ja tillisilppu. Sekoita ja kuumenna, mutta keittää ei enää tarvitse.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lounassalaatti

Lounassalaatilta toivoisi riittävästi ruokaisuutta, että pärjää iltapäivään saakka - joko töitä tehden tai näin lomaillessa kevyttä dekkaria sohvanmutkassa lueskellen. Jos ei halua ruokaisuutta lihan tai kalan muodossa, ovat esimerkiksi kikherneet aivan loistava osanen salaattiin. Niiden ansiosta nälkä pysyy loitolla vähän kauemmin kuin "Lissabonilaisella salaatilla", jonka muuan kaupungissa matkaillut totesi olevan yhtä kuin salaatti-kurkku-tomaatti -viritelmä. Olen tarkkaillut Hannelen blogia, josko sinne ilmestyisi tarkka ohje tuosta eksoottisesta salaatista :) Vielä ei ole näkynyt...

En erityisemmin pidä salaatinkastikkeista. Vain harvoin vastaan tulee kastike, josta oikeasti pidän. Marinoin nyt kikherneitä (tai en tiedä, voiko marinoimiseksi sanoa sitä, että sekoittaa herneisiin sitä sun tätä) ja ajattelin niistä tulevan riittävästi kastiketta ja makua salaatitin. Toisaalta valmiiksi marinoidut fetakuutiotkin, joita lisäsin salaattiin, olisivat kyllä maustaneet sitä. En suuremmin pilkkonut salaattiaineita, mutta kurkkua sentään siivutin, enkä laittanut palana. Nopeaa, helppoa ja äärimmäisen hyvää. Niin hyvää, että meinasin kikherneiden makua tarkistaessani syödä useamman lusikallisen niitä - ennen kuin ne olivat salaattilautasella.



LOUNASSALAATTI MAUSTETUILLA KIKHERNEILLÄ

Marinoidut kikherneet:
1 pkt kypsiä kikherneitä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
pari ruokalusikallista sitruunamehua
hiukan raastettua sitruunankuorta
ihan pieni valkosipulinkynsi raastettuna
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. lehtipersiljaa, basilikaa, salviaa)
ripaus mustapippuria

Sekoita muut aineet kikherneiden joukkoon ja lado maustettuja herneitä haluamasi määrä muun salaatin päälle.

Salaattia varten tarvitset lisäksi esimerkiksi
- romainesalaattia ja rucolaa
- tomaattia
- kurkkua
- (marinoituja) fetajuustokuutioita
- punasipulia / sipulinvarsia


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juustokakkua ilman vuokaa

Juustokakkureseptejä löytyy moneen makuun. Välillä maistuu tuhti uunissa kypsennetty juustokakku marjakastikkeen kera, välillä tekee mieli hyydytettyä keksipohjaista juustokakkua. Joskus taas ei tiedä, minkälainen maistuisi, ja silloin tulee tehneeksi jotain aivan erilaista.

Hääräsin lomamaanantaina tovin jos toisenkin keittiössä valmistaessani pökerryttävän ihanaa pestolasagnea, ja jälkkäriosastollekin päätin tehdä jotain italialaista. Seikkailin tuon lasagnen reseptiikasta vastaavan kokkirouvan sivuilla ja törmäsin limoncello-juustokakun ohjeeseen. Erittäin houkutteleva ohje, mutta ajattelin oikaista. Tekisinkin pelkkää juustokakkumassaa ilman liivatetta ja murustelisin keksiä sen rinnalle tai päälle - tai johonkin. Lasagnen jälkiruuaksi tarjoilin juustokakun lasista, mutta tänään asettelin juustopalleron lautaselle keksimurun ja basilikasokerin kanssa. Tee sinä oma versiosi oman taiteellisen silmäsi mukaan!

En tehnyt juustomassasta kovin makeaa, vaan pikemminkin raikasta. Sinä voit lisätä sokeria joukkoon oman makusi mukaan.


JUUSTOKAKKU ILMAN VUOKAA (ja ilman liivatetta)
3 - 4 annosta

250 g mascarponejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
n. 3 rkl tomusokeria
hiukan raastettua sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
(2 cl limoncello-likööriä)

1 murennettu kandisokerikeksi / ruokailija
vadelmia koristeeksi

Sekoita tuorejuustosta ja muista aineksista tasainen massa. Annostele se laseihin tai lautaselle. Jos teet annokset laseihin, voit painaa jokaiseen lasiin juustomassaan vadelman tai pari piiloon ja lisätä vielä hiukan juustoseosta päälle. Murenna keksit hienohkoksi jauheeksi/muruksi ja lusikoi juustomassan päälle. Koristele vadelmilla.

Jos haluat päästää taiteellisen sielusi valloilleen, kokoa haluamasi annokset lautasille. Minä laitoin alla olevalle lautaselle ensin keksimurua, sitten pyörittelin kahdella ruokalusikalla juustomassasta palleron, ja ripottelin toiselle reunalle basilikasokeria (muutama basilikanlehti ja vähän sokeria hierotaan morttelissa tasaisen vihreäksi sokeriksi). Koristelin annoksen komeilla vadelmilla ja pallobasilikan lehdillä.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!


AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.