sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kaiva kuvetta

Flank steak eli kuvepaisti on Suomessa lihatiskillä harvemmin nähty naudan osa. Se on peräisin naudan kyljestä, ja käsittääkseni päätyy meillä päin useimmiten jauhelihaksi. Nykyään siihen saattaa kuitenkin jo törmätä, sillä flank steak on perin trendikästä grillattavaa.

Me valmistimme kuvepaistin ruuaksi nopeasti ja yksinkertaisesti grillissä. Parvekkeen sähkögrillissäkin se onnistui ihan hyvin. Päälle suolaa ja pippuria, lisämausteena argentiinalaisen chimichurri-kastikkeen tapaista seosta. Oikein maukasta!


FLANK STEAK eli KUVEPIHVI

n. 500 g kuvepihviä
suolaa, mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen grilaamista. Kuumenna grilli ja grillaa liha mieleiseesi kypsyysasteeseen. Meillä tämä aiheutti vähän arpomista ja tunnustelua. Taisimme grillata lihaa noin 4 minuuttia molemmilta puolilta ja saimme medium plus -kypsyyden. Lihapala oli melko ohut, joten ehkäpä lyhyempikin aika olisi riittänyt. Paistolämpömittariakin olisi voinut käyttää. Erilaiset ohjeet määrittelivät sopivaksi lämmöksi 50 - 58 astetta, joka on melkoinen haitari lihan kypsyyttä ajatellen. Lihaa ei kuitenkaan kannata grillata liian pitkään eli liian kuivaksi. Grillauksen jälkeen liha on syytä kääräistä folioon tekeytymään vielä noin 15 minuutiksi, jonka jälkeen siitä leikataan ohuita viipaleita poikkisyin.


CHIMICHURRI parvekkeen yrteistä

kourallinen yrttisilppua (ruohosipulia, basilikaa, lehtipersiljaa, timjamia, oreganoa)
ripaus suolaa ja mustapippuria
1-2 tl valkoista balsamiviinietikkaa (tai sitruunamehua)
4-5 rkl oliiviöljyä ( tai enemmänkin, jos haluaa juoksevampaa)
tuoretta chiliä silputtuna (maun mukaan)

Sekoita chimichurrin ainekset kulhossa ja anna maustua hetki ennen tarjoilua. Tarjoile grillatun lihan kanssa.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tuhtia päiväkahviseuraa: crumpetit

Crumpetista tulee ensimmäisenä mieleen puhallinsoitin tai sammakkoeläin. Mielikuvat siis melkoisella skaalalla... Leivonnaisena en osaisi sitä pelkästään nimen perusteella pitää. Sitä se kuitenkin on. Crumpetti on jonkinlainen yhdistelmä blinistä ja amerikkalaisesta pannukakusta. Taikina nostatetaan ensin hiivan avulla, mutta lopuksi siihen lisätään vielä soodaa. Maku ja koostumus on täyteläinen ja täyttävä. Ohje löytyi Glorian ruoka&viini -lehdestä 5/2015.


CRUMPETIT (16-18 kpl)

5,5 dl vehnäjauhoja
1 pss (11 g) kuivahiivaa
3,5 dl maitoa
1 tl sokeria
0,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä

paistamiseen rypsiöljyä tai voita

Sekoita jauhot ja kuivahiiva kulhossa. Lämmitä maito hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja sekoita joukkoon sokeri. Kaada maito kulhoon jauhojen sekaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa 1/2 - 1 tuntia. Taikina kohoaa ensin ja laskee sen jälkeen. Liota sitten ruokasooda ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Laita leivinliina kulhon päälle ja anna taikinan levätä vielä 20 minuuttia.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä pieniä lettusia, ensin noin viisi minuuttia tai kunnes niihin muodostuu kuplia. Käännä, ja paista vielä noin kolme minuuttia tai kunnes tuntuu olevan kypsää. Voit testimaistaa yhden, niin tiedät kuinka pitkään tarvitsee paistaa.


Tarjoa crumpetit esimerkiksi vaahterasiirapin, marjojen/hedelmien ja kermavaahdon kanssa.


Lehden ohjeessa vinkataan, että crumpetit voi halutessaan vielä lämmittää pannulla voissa juuri ennen tarjoilua (jos ne on tehty ennakkoon valmiiksi).

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Porkkanasta pestoksi

Meillä on tehty pestoa basilikasta ja tillistä ja salviasta ja rucolasta - ja monenlaisista näiden seoksista. Myös aurinkokuivatut tomaatit sekä herneet taipuvat herkulliseksi pestoksi. Porkkanaa sen sijaan en ole tajunnut ajatella peston perustana, mutta kun sitä Kivistössä niin kehuttiin, niin en voinut kuin uskoa ja ryhtyä toimeen. Porkkanat surahtivat pestoksi nopeasti sillä välin kun pasta kiehui. Tein vähän pienemmän satsin kuin Kivistön ohje oli ja laitoin kaiken kahden hengen reiluun spagettiannokseen. Vaikka olisi sitä syönyt lusikalla ihan sellaisenaankin, tai leivän päällä, jos sinne asti olisi maltettu jättää.

Kaupassa ei tarvinnut käydä, kun korvasin ohjeen pecorinon parmesaanilla ja suolapähkinät pistaasipähkinöillä (suolattomilla). Tai olisi pitänyt hakea tilliä, mutten sen tähden lähtenyt. Arvelisin, että meillä yleensä on ainekset porkkanapestoa varten valmiina kotona, joten sitä tulee tehtyä uudemmankin kerran.


PORKKANAPESTO

noin 5 (kesä)porkkanaa (minulla oli pari kesäporkkanaa, pari vanhempaa)
1 dl suolapähkinöitä (laitoin suolattomia pistaasipähkinöitä)
1 valkosipulinkynsi
1 chili (tai maun mukaan)
1/2 punttia tilliä
0,5 - 1 dl oliiviöljyä
n. 50 gr pecorino- tai parmesaanijuustoa
ripaus suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
(vettä)

Pese porkkanat hyvin ja pilko muutamaan osaan. Jos käytät kesäporkkanoita, ei niitä tarvitse kuoria. Kuori valkosipulinkynsi ja pilko se muutamaan osaan. Halkaise chili, poista siemenet ja siemenkiinnikkeet, ja pilko se muutamaan osaan. Laita ainekset (paitsi suola) sauvasekoittimen tai tehosekoittimen kulhoon. Laita öljyä ensin vähän, ja lisää tarvittaessa. Surraa seos tasaiseksi massaksi ja ohenna sitä tarvittaessa vedellä tai oliiviöljyllä. Maista pestoa ja lisää tarvittaessa suolaa (ja pippuria).

Nam!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Espanja spagettilautasella

Aivan mainion maukkaan ja nopean aterian saa aikaan usein melko vähillä aineksilla. Nyt espanjalaistyyppinen chorizo-paprika-valkosipuli-oliivi -seos ryyditti spagettiannosta, ja maistui meille molemmille hyvin.

Meidän raakachorizomme oli vissiinkin jotain Saarioisen versiota, ja sopi tähän ruokaan ihan hyvin. Ei ollut liian rasvaista, suolaista taikka chilistä, vaikkakin jälkimmäistä olisin kyllä kaivannut lisää. Seuraavalla kerralla lisään chilihiutaleita ruokaan. Suolaakaan en lisännyt, mutta lopputulos spagetteineen kaikkineen oli siinä kinttaalla, että olisiko sittenkin pitänyt ripaus lisätä.



ESPANJALAINEN LISUKE PASTALLE

1 pieni punainen paprika
2 chorizomakkaraa (raakamakkaraa)
puolikas sipuli
3 kookasta valkosipulinkynttä
15 oliivia
oliiviöljyä
hiukan tuoretta rosmariinia silputtuna
mustapippuria
ripaus chilihiutaleita (jos haluaa vähän potkua)
suolaa tarvittaessa

Suikaloi paprika, silppua sipuli ja rouhi valkosipulinkynnet karkeasti veitsellä. Lorauta paistinpannulle hiukan oliiviöljyä. Paista paprikasuikaleita kuumalla pannulla, kunnes ne pehmenevät ja saavat väriä. Poista makkaroista kuori ja murenna makkaramassa pannulle. Paista sekoitellen ja massaa murennellen yhdessä paprikoiden kanssa, kunnes makkara kypsyy. Väriäkin saa tulla. Lisää vasta sitten pannulle sipulit. Valkosipuli kärähtää herkästi, joten sitä ei kannata laittaa liian aikaisin. Paista sekoitellen vielä hetki. Lisää lopuksi oliivit sekä pari lorausta oliiviöljyä (ehkä 2-3 rkl) sekä rosmariinia ja mustapippuria (ja chilihiutaleita ja suolaa).


Sekoita keitetty spagetti tai muu itsellesi mieluisa pasta chorizoseokseen, anna maustua hetki ja popsi mahan täydeltä!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Pannukakku / clafoutis

En osaa ranskaa juuri muutamaa tervehdystä enempää, mutta ostin rohkeasti juhannuksena Toulouseen suuntautuneelta työreissulta kolme ranskankielistä ruokalehteä. Paluumatkalla lentokoneessa selailin niitä, ja hämmästelin miten hyvin ruokaohjeita voi ymmärtää ilman kielitaitoakin. "Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen." tai "Raasta sitruunan kuori." Selvä peli, ei muuta kuin tekemään!

Kotona sitten kuitenkin nynnyilin ja tarkistin omin päin tekemiäni käännöksiä netin käännösohjelmalla. Ei juuri pahastikaan pieleen! Ja rohkaistuin erästä ohjetta mukaellen tekemään kirsikkaclafoutista eli ranskalaista kirsikkapannaria. Olen tehnyt aiemmin kirsikkapannukakkua suomalaisittain, ja se oli hyvää. Juhannuksena sitten kongressikaverini Hannelen kanssa maistelimme aivan erinomaista aitoa ranskalaista kirsikkapannaria eli clafoutista kivassa "teekahvilassa" (jossa oli hurjan houkutteleva valikoima erilaisia kotitekoisia kakkuja ja piiraita). Se vasta hyvää olikin!

Leipomani kirsikkacalfoutis oli täysin gluteeniton eli sopii hyvin keliaakikonkin ruokavalioon. Koostumus oli sen vuoksi tietysti melko tiivis, ja sitä ensin syödessäni vähän tuskailin. Maku oli kuitenkin hyvä, joten laitanpa ohjeen tänne blogiin. Vähensin sokerin määrää alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna ja muokkasin hiukan mantelijauheen ja Maizenan määrää. Kokeile ja maista, miten tämä sinulle sopisi.

Clafoutis jäi kuitenkin vielä vähän kutkuttelemaan takaraivoon ja päätiin ottaa uusintayrityksen raparperilla. Käytin tähän versioon myös vehnäjauhoja ja hiukan enemmän maitoa, ja tein leivonnaisen hiukan suurempaan vuokaan. Nyt tuli minulle mieluisampi koostumus. Nyt, kun kaupoissa on ihania meheviä tuoreita aprikooseja, houkuttelee tehdä clafoutis myös niistä...



* * *


KIRSIKKACLAFOUTIS (gluteeniton)

250 g kirsikoita
3 munaa
1 dl maitoa
3/4 dl sokeria + vähän lisää vuokaa varten
3/4 dl mantelijauhetta
3/4 dl Maizenaa
2 rkl sulatettua voita

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele uunivuoka (n. 19 cm x 26 cm)ja ripottele pohjalle ja reunoille hiukan sokeria. Huuhtele kirsikat ja poista niistä kivet. Sekoita kulhossa munat ja maito, ja vispaa joukkoon kuivat aineet. Lisää lopuksi sulatettu voi ja sekoita. Kaada taikina vuokaan ja ripottele kirsikat päälle. Nosta vuoka uuniin ja paista 30 - 40 minuuttia tai kunnes clafoutis on kypsynyt ja saanut kauniin värin pintaansa.

* * *


RAPARPERICLAFOUTIS / RAPARPERIPANNUKAKKU

3 munaa
3 dl maitoa
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai yksi tööttäys vaniljatahnaa pullosta)
1/2 dl mantelijauhetta
1 rkl Maizenaa
3/4 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita sulatettuna (tai nestemäistä margariinia)

4 dl raparperikuutioita

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita kulhossa munat ja maito, lisää muut aineet ja sekoita taikinaksi. Kaada taikina pienelle leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle (pienemmälle kuin uunin kokoinen pannu) ja ripottele raparperikuutiot päälle. Nosta pannu kuumaan uuniin. Paista 200 asteessa 35 - 40 minuuttia eli kunnes paistos on kypsä ja kauniin värinen. Nam!

* * *


P.S.: Yhden Toulouse-vinkin haluan antaa. Tai oikeastaan kaksi:

1) Ruokaile Chez Navarre -ravintolassa. Siellä ruokailu oli kuin olisi ollut kylässä jonkun luona. Istuimme samassa isossa pöydässä tuiki tuntemattomien kanssa, söimme alkuruokia pöytään katetusta valikoimasta, pääruoan haimme hellalta, ja jälkiruokapöydästä löysimme omat suosikkimme. Hetkeen emme pystyneet edes keskustelemaan keskenämme, söimme vain hiljaa ja nautimme hyvistä mauista.

2) Vuokraa käyttöösi polkupyörä. Kaupungissa on hyvin tiheässä pyöränvuokrauspisteitä, joista saat pyörän käyttöösi ja joihin voit jättää pyörän, kun vain olet ensin luottokortillasi maksanut vuokran (ja sieltä on tehty panttivaraus). Kaupungin autoilijat huomioivat hyvin pyöräilijöitä, ja pyörille on isoimmilla teillä omia kaistojakin. Kätevää ja mukavaa!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Porkkana-kikhernekokoelma

Söimme lomapäivänä "linneriä" eli lounaan (lunch) ja päivällisen (dinner) välimuotoa ja mietimme, kutsuisimmeko lautasella (kalapihvien vieressä) olevaa lisuketta salaatiksi. Siinä nimittäin oli porkkanaa, kikherneitä ja fetajuustoa, eikä lainkaan perinteisesti salaatteihin kuuluvia vihreitä salaatteja. Armastus ehdotti, että nimettäisiin se kokoelmaksi. Niin tehtiin ja kyseltiin "otatko lisää kokoelmaa"?

Tämän herkullisen salaatin/kokoelman ja hauskan sanailun ansiosta kirkastuu pilvisempikin iltapäivä :)


PORKKANA-KIKHERNE-FETASALAATTI

3-5 porkkanaa
1 pkt kypsiä kikherneitä
1/2 dl tuoreita yrttejä silputtuna (minttua, lehtipersiljaa, basilikaa)
100 g fetajuustoa
2 rkl dukkah-mausteseosta (ohje perässä)

Kastike:

n. 1/4 dl oliiviöljyä
2-3 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta (tai yksi pieni säilötty sitruuna *)
1 tl juoksevaa hunajaa
n. 1/2 tl sriracha-kastiketta
hiukan chilihiutaleita
hiukan suolaa ja mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori porkkanat (tai pese kesäporkkanat hyvin juuresharjalla). Puolita ja halkaise porkkanat. Halkaise vielä uudelleen paksuimmat päät. Tavoittele suunnilleen tasakokoisia paloja. Laita porkkanat uunivuokaan ja lirauta hiukan rypsiöljyä niiden päälle. Nosta porkkanat uuniin ja paahda noin 15 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat hiukan pehmenneet, mutta eivät ole vielä ihan lötköjä.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset kulhossa hyvin sekaisin. Maista ja lisää happoa, makeutta, chiliä tai suolaisuutta mielesi mukaan.

Sekoita valutetut ja huuhtaistut kikherneet, yrttisilppu, paahdetut porkkanat sekä kastike kulhossa. Anna maustua vähän aikaa ennen kuin laitat tarjolle.

Kaada salaatti tarjoiluvadille ja murustele fetajuustoa päälle. Ripottele päälle myös noin 3 rkl dukkah-mausteseosta.

* * *

DUKKAH-MAUSTESEOS (reilu 1 dl eli enemmän kuin salaattiin tarvitaan, mutta säilyy kuukauden verran tiiviissä purkissa)

1 dl kuorellisia manteleita rouhittuna
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl juustokuminaa

Paahda mantelirouhe kuumalla, kuivalla pannulla kauniin vaaleanruskeaksi. Lisää joukkoon seesaminsiemenet ja korianterinsiemenet. Jatka paahtamista vielä noin 30 sekuntia.

Ota pannu pois liedeltä ja lisää muut aineet. Sekoita ja anna jäähtyä.

* * *


"Marokkolainen porkkanasalaatti" -ohje löytyi Alkon Etiketti-lehdestä 2/2015, ja lähes sen mukaan tein tämänkin "kokoelman". Alkuperäisessä ohjeessa oli kastikkeessa käytetty myös säilöttyä sitruunaa, mutta sitä ei meillä ollut. Laitoin sen sijaan sitruunankuoriraastetta.

* Lisäys 28.7.2015: Löysin Stokkalta säilöttyjä pieniä sitruunoita ja laitoin uudemman kerran tätä tehdessäni kastikkeeseen yhden sitruunan hienonnettuna (enkä yhtään tavallisen sitruunan kuorta raastettuna). Veitsellä vain pilkoin sitruunan ihan pienenpieniksi kuutioiksi. Oikein kovasti tykkäsin sen tuomasta aromista kastikkeeseen ja salaattiin, joten suosittelen käyttämään säilöttyä sitruunaa, jos sitä on saatavilla.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kalapihvien parhaimmistoa

Näin keväällä telkkarissa Yotam Ottolenghin Välimeri-ohjelmassa hyvin houkuttelevan kalapihviohjeen, mutta en ole saanut sitä toteutettua ennen kuin nyt. Nyt sitten harmittaa kovasti, että on mennyt monta kuukautta hukkaan. Ihan älyttömän maukkaita nimittäin olivat nämä pihvit! Yrtit ja mausteet maistuivat juuri sopivasti ja sitruunankuori toi kaivattua raikkautta makuun. Minun makuuni täydellisiä kalapihvejä!

Pihveissä vaalea kala sai mausteikseen mm. minttua, inkivääriä, valkosipulia, juustokuminaa ja tilliä. Eikö kuulostakin lupaavalta? Ohjeessa ollut rakuuna jäi pois, koska sitä ei ollut saatavilla, mutta pitää sitäkin näissä kokeilla joskus, kun on tilaisuus.

Suosittelen paistamaan kalapihvimassasta pienen koepihvin ennen koko satsin paistamista, jotta selviää, onko esimerkiksi suolaa riittävästi.


OTTOLENGHIN KALAPIHVIT (10-12 pientä palleroa)

n. 600 g vaaleaa kalaa fileenä (meillä oli suureksi osaksi kuhaa, vähän ahventa lisänä)
1,5 tl suolaa
vajaa 1 dl yrttisilppua (ainakin tuoretta minttua, tilliä, lehtipersiljaa, rakuunaa)
1 sitruunan raastettu kuori
3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
n. 1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tl kuminaa
1 tl juustokuminaa (oma lisäykseni)
0,5 tl kurkumaa
2-3 rkl korppujauhoja
2 kananmunaa

Leikkaa kalafileet veitsellä hyvin pieniksi kuutoiksi ja nosta kulhoon. Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita hyvin. Anna muhia muutaman minuutin ajan ja paista sitten massasta yksi pieni koepihvi. Maista paistettua pihviä ja säädä sen jälkeen kalamassan suolaisuus, maut ja koostumus kohdalleen. Korppujauhoja voi hiukan lisätä, jos kananmunat ovat isoja ja massa tuntuu liian löysältä. Muotoile massasta suunnilleen pienen kämmenen kokoisia palleroita ja litistä niitä hiukan pihveiksi. Paista pihvejä paistinpannulla oliiviöljyssä 4 - 5 minuuttia kummaltakin puolelta (riippuen pihvien paksuudesta), kunnes ovat kauniin värisiä ja kypsiä sisältä.

. . .

Miltähän nämä pihvit maistuisivat pitaleivän sisällä, hyvän tomaattisalsan ja hummuksen kera...?