sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kääk - ostereita!

Jos joskus et ensimaistamalta pidä jostain ruuasta tai ruoka-aineesta, älä luovuta. Testaa uudelleen, tunnustele ja maistele eli anna itsellesi mahdollisuus ihastua. Tai vihastua.


Minä olen maistanut osteria ensi kertaa joitakin vuosia sitten, Armastuksen lautaselta, enkä varsinaisesti muista kokemuksesta paljoakaan. Arvelen, että olin hitusen järkyttynyt osterin liukkaudesta ja koostumuksesta, ja luulen sen livahtaneen kurkusta alas vähän hallitsemattomasti. "Ei kai se niin paha...", olen kommentoinut kokemustani jälkeenpäin.

Liukkaat lautasella, slurpsis...

Uusintaottelu ostereiden kanssa otettiin viikonloppuna. Päätimme maistella niitä sekä raakana että gratinoituna. Yritin tykätä ensiksi mainitusta, mutta en kyennyt. Maku oli hyvä - suolainen ja merellinen - mutta koostumus ei sopinut kitakaarilleni. En saanut nielaistua kaikkea. Gratinoidut osterit (osterit Rockefellerin tapaan) sen sijaan maistuivat oikein hyvin, ja niitä voisi tehdä joskus uudelleenkin. Siksi kirjaan tähän ohjeen, miten niitä voisi tehdä. Meidän versiomme on kooste erilaisista ohjeista ja se oli makuumme sopiva.

Ostereiden avaamisen jätin Armastuksen käsiin. Olen niin onnettomuusaltis tunari, että olisin luultavasti tuikannut sekä itseäni että Armastusta ostereiden lisäksi. Ensimmäinen yksilö oli harjoituskappale, mutta kuulemma kun tekniikkaa harjoitteli, niin muut jo avautuivat näppärästi. Siltä se näyttikin. Netissä on paljon hyviä kuvallisia ohjeita avaamiseen (esimerkiksi täällä tai täällä). Sieltä vaan vinkkiä katsomaan, jos on ensi kertaa ostereiden kanssa tekemisissä.
Nyt ei ole hanskat tiskissä vaan kädessä!

Osteria pitävän käden suojana kannattaa pitää hanskaa tai paksua pyyhettä sen varalta, että puukko lipsahtaa. Nyt selvittiin naarmuitta.


GRATINOIDUT OSTERIT (6 kpl)

n. 1/2 dl leivänmuruja (meillä oli 1 soikea kauraleipäpala)
3-4 rkl oliiviöljyä
1 rkl kapriksia hienonnettuna
1 kevätsipuli varsineen hienonnettuna
2 sellerinlehteä silputtuna
1 rkl kuivattua persiljaa (koska meillä ei ollut tuoretta)
1 rkl sitruunamehua
ripaus mustapippuria

merisuolaa

Sekoita ainekset kulhossa. Jätä hetkeksi maustumaan ja imeytymään. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Huuhtele ja avaa osterit ja irrota ostereiden liha kuoresta, mutta jätä lihat kuoriinsa. Päällykuoret saat heittää pois. Laita uunivuoan pohjalle 6 pientä kasaa merisuolaa ja aseta osterinpuolikkaat niiden päälle. Jaa gratiiniseos ostereiden päälle ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä / gratinoi ostereita noin 7 minuuttia eli kunnes kuorrutus on saanut hiukan väriä. Osterit kypsyvät nopeasti. Seitsemän minuutin jälkeen ne olivat meidän makuumme sopivia eli juuri ja juuri kypsiä eli meheviä, eivätkä kuivuneita.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Arjen resepti

Arki-iltaa töiden jälkeen (ja miksei ihan viikonloppupäivääkin) voi viettää esimerkiksi seuraavalla tavalla:

- pese kädet (työpölyt, -kuolat, -liimat ja -basillit huispois)
- laita uuni lämpiämään 225 asteeseen
- pese muutama peruna (ja kuori pari porkkanaa ja pala palsternakkaa, jos haluat) ja lohko juurekset reiluiksi suupaloiksi
- laita juureskuutiot uunivuokaan ja lorottele vähän öljyä päälle (fiilispohjalta, esimerkiksi avokado- ja oliiviöljy toimivat hyvin), mausta suolalla ja mustapippurilla (rosmariinikin on mainio lisä) ja sekoita
- lykkää vuoka uuniin
- ota jääkaapista tuoretta kalaa (jotain vaaleaa, mutta hätätapauksessa lohikin käy,  nahkan ja ruodot saa heittää pois), paloittele se suupalan kokoisiksi palasiksi ja laita palat kulhoon
- avaa pestopurkki ja lusikoi lusikallinen tai pari kalapalojen joukkoon, lisää suolaa, sekoita ja nosta kulho jääkaappiin odottamaan
- laita pyykkikone laulamaan ja viikaa kuivat pyykit kaappiin (ei pakollista, vaihtoehtoisesti voit heittäytyä sohvalle lukemaan jotain kevyttä)
- tyhjennä ja täytä tiskikone (jälleen vaihtoehtoisesti voit löysäillä ja esimerkiksi heittäytyä viltin alle vahtaamaan telkkaria)
- kata pöytä (pakollinen)
- käy tiirailemassa pottuja ja kokeile, ovatko jo kypsiä (puolen tunnin tai vähän reilun jälkeen alkaa olla tähän hyvä hetki, riippuen siitä, miten rouheasti olet juurekset paloitellut)
- pussaa puolisoa (pakollinen toimenpide, jos puoliso on saatavilla)
- ota kalakulho pöydälle
- kun potut ovat kypsät, tee vuokaan keskelle tilaa kalapaloille ja kippaa ne vuokaan
- jos jääkaapissasi on kermaa tai jotain vastaavaa tuotetta, voit lorauttaa sitä himpun verran kalojen päälle (älä lotraa)
- työnnä vuoka takaisin uuniin ja odota - kalat kypsyvät nopeasti, noin 10 - 15 minuutissa palojen koosta riippuen
- nosta vuoka uunista ja kutsu väki syömään; istahda myös itse pöydän ääreen, rauhoitu ja syö

Tästä eteenpäin en ohjeista. Siivoa pöytä, jos huvittaa ja jos ei huvita niin jätä siivoamatta. Mikäpä minä olen ketään määräilemään :)

Uunikalaa ja pestoa sekä perunaa ja palsternakkaa

Olen kokeillut tätä ruokaa pari kertaa ja hyväksi sen todennut. Vaalealla kalalla se on ollut meidän mielestämme parempaa, mutta huonoa ei ollut kuvassa olevalla lohikalallakaan. Halutessaan voi laittaa vaaleaa ja punaista kalaa sekaisin. Viitseliäs kokki surauttaa nopeasti itse peston - eikä siinä oikeastaan suurempaa viitseliäisyyttäkään tarvita, koska peston tekeminen on lähes yhtä nopeaa kuin purkin avaaminen. En laittanut tähän mitään määriä, vaan arvioin summittaisesti, montako perunaa meillä menisi ja paljonko kalaa tarvittaisiin. Ruokaa on helppo tehdä näin myös suurempi satsi, josta riittää lämmitettävää myös seuraavan päivän lounaalle tai illalliselle.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Nyhtöleipä

Sattuipa kampaamokäynnillä silmiini naistenlehdessä maitofirman mainos, jossa oli mitä herkullisimman näköinen pull apart -leipä. Nyhtöleipä siis, tai revittävä ja riivittävä leipä. Ensin ajattelin tehdä siitä suorastaan nyhtöreseptin itselleni eli repiä ja riipiä sivun irti. Sitten käytin nokkeluuttani ja ajattelin ohjeen löytyvän myös netistä. Löytyi!

Tässä on minun versioni nyhtöleivästä. Siitä tuli mehevää ja maukasta. Me söimme leipää jonkun tavallisen ruuan ohessa, en muista minkä, mutta parhaiten se ehkä pääsisi oikeuksiinsa jonkin yksinkertaisen keiton kaverina. Hyvin leipä sopisi myös pienen porukan illanistujaisiin tai iltateen kumppaniksi. Aamulla se oli verraton pika-aamupala teekupin kera. Ei voitelua ja päällystämistä, vaan repäisy ja haukkaus!


NYHTÖLEIPÄ


2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl hunajaa
2 tl suolaa
5 - 7 dl jauhoja (minä käytin 1,5 dl spelttijauhoja ja loput vehnäjauhoja)
25 g hiivaa
1 rkl öljyä (laitoin tavallista rypsiöljyä)

Täyte:
1 prk maustettua ranskankermaa (laitoin jotain sipulihommelia; ohjeessa oli käytetty kermaviiliä)
2 keltuaista
100 g mozzarellajuustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suola ja hunaja. Lisää jauhoja vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa öljy ja vaivaa taikinaa vielä hetken aikaa käsin. Minulla jauhoja meni kaikkiaan noin kuutisen desiä, ja sitten taikina oli sopivaa - pehmeää, mutta käsiteltävää. Kohota taikinaa liinan alla vähintään puoli tuntia kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Sekoita täytteen ainekset kulhossa. Voitele leipävuoka. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Jauhota leivontataso ja kumoa taikina siihen. Vaivaa ilmakuplat pois taikinasta. Kauli taikina noin uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte päälle ja leikkaa levy neliöksi, kooltaan noin 10 x 10 cm. Kasaa aina muutama neliö päällekkäin ja nosta pinot leipävuokaan pystyssä niin, että niistä muodostuu ikään kuin jono.

Paista leipää 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes se on kypsää ja on saanut kauniin värin.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Melekein äitin silakkapihivit

Äitini teki maailman parhaat silakkapihvit. En ole muualla niin makoisia syönyt, mutta tänään päästiin jo lähelle. Äiti ruukasi laittaa silakkafileiden väliin sipulisilppua ja juustoa (tavallista edamia), ja aina tuli hyvää. Minä tein nyt melkein äidin silakkapihvejä, mutta raikastin niitä vielä sitruunamehulla ja sitruunankuoriraasteella ja juustona käytin parmesaania. Ah, että tuli hyviä!

Tuore silakka on mahtavaa. Valitettavasti tavallisesta kaupasta ei meinaa saada tuoreita silakkafileitä. Valmiiksi pakattuja silakkafileitä olen ostanut muutaman kerran, mutta en enää pitkään aikaan, koska niiden kala on yleensä ollut vanhan tuntuista, vaikka kuinka on tuoreena mainostettu. Nyt onnisti ja saimme tuoreet ja hyvät fileet oman lähikauppamme kalatiskistä.


SITRUUNAISET SILAKKAFILEET

n. 500 g silakkafileitä
merisuolaa
tilliä (kuivattuna tai tuoreena)
sitruunamehua
hiukan sitruunankuoriraastetta (vajaa puolikas sitruuna)
puolikas sipuli
vähän parmesaaniraastetta

Asettele puolet silakkafileistä yhdelle leikkuulaudalle nahkapuoli alaspäin ja toinen puolikas toiselle leikkuulaudalle. Ripottele fileille suolaa ja tilliä. Purista päälle hiukan sitruunamehua, mutta älä lotraa. Raasta vajaan puolikkaan (huolellisesti pestyn) sitruunan kuori kevyesti ja hienolla terällä ja ripottele raastetta yhdellä leikkuulaudalla olevien fileiden päälle. Raasta pari-kolme ruokalusikallista parmesaania ja ripottele noin puolet raasteesta samoille fileille. Hienonna puolikas sipuli hienoksi silpuksi ja jaa samojen fileiden päälle. Jaa vielä loppu juustoraaste sipulisilpun päälle ja nosta toiselta leikkuulaudalta fileiden puolikkaat näiden päälle.

Kuumenna paistinpannussa voita tai nestemäistä margariinia ja paista silakkapihvejä muutaman minuutin ajan molemmin puolin. Pannu saa olla kuuma, fileet kypsyvät nopeasti. Käännä fileet varovasti esim. paistolastalla ja lusikalla tukien, jotta ne eivät leviä kääntövaiheessa.

* * *

Muistithan, että tänään on kansallinen korvapuustipäivä? Vielä ehdit leipomaan pienen satsin, jos unohdit!

tiistai 30. syyskuuta 2014

Rapeaa tofua ja hunajaista srirachakastiketta

Kokkeillaan-keittiö on ihan villiintynyt käyttämään ja syömään tofua. Meillä on tehty muutaman kerran tofua teriyakikastikkeessa ja kerran kokeiltu täytettyä tofua, ja taas kokeilin uudenlaista tofuateriaa! Tofu on tainnut nyt tulla keittiöömme jäädäkseen, vaikka pitkään sen tulo kestikin.

Tämänkertaisen tofun kastiketta keitellessäni mietin taas, että jopa saa kolmesta aineksesta tehtyä hyvää. Kastikkeen raaka-aineet olivat kaikki minulle mieluisia ja niitä on meillä aina: hunajaa, limettiä ja sriracha-kastiketta. Niiden sekoitussuhde kastikkeessa oli erittäin toimiva, ja hetken jo mietin, tuleeko kastiketta liian vähän. Tähän kahden hengen annokseen (ja tällaisille chilin ystäville) kastiketta oli kuitenkin juuri oikea määrä, kun sitä tiristettiin myös lisukkeena syötävän riisin päälle. Oi nam!

Ai niin, löysin ohjeen oikein kivasta blogista nimeltään "i am a food blog". Taisin merkata sieltä itselleni muistiin joitain muitakin houkuttelevan näköisiä ohjeita.


RAPEA TOFU

270 g kiinteää tofua
0,5 - 1 dl perunajauhoja (alkuperäisohjeessa oli paljon enemmän, mutta minä laitoin vain desilitran ja siinäkin oli liikaa)
öljyä (minä käytin maapähkinäöljyä)

Ota tofu pois paketista ja valuta vesi pois. Paloittele tofu (minä leikkasin sen kahdeksaan osaan) ja laita palat talouspaperin päälle. Painele niitä hyvin kevyesti toisen talouspaperin avulla, jotta pinnalla oleva neste imeytyy pois. Laita perunajauhoja lautaselle ja pyörittele tofupalat niissä. Jos perunajauhoja tarttuu paksulti, kopauta tofupaloja kevyesti, niin ylimääräiset jauhot karisevat pois. Kuumenna pannulla öljyä (sitä ei tarvitse olla kauhean paljon) ja paista tofupaloja joka puolelta, kunnes ne ovat vähän saaneet väriä. Nosta tofupalat pois pannulta ja nosta jonkun ritilän päälle (syömäpuikot toimivat ritilänä hyvin), jotta ne säilyvät rapsakoina tarjoiluun saakka.



HUNAJAINEN SRIRACHAKASTIKE

1,5 rkl srirachaa
1,5 rkl hunajaa
1,5 rkl limetin mehua

Kuumenna ainekset pienessä kattilassa ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen hetken aikaa.

Nosta tofut tarjoiluastiaan ja valuta kastiketta päälle. Koristeeksi voi ripotella vaikkapa silputtua kevätsipulia. Meillä tofut tarjoiltiin nopeasti valkosipulin kanssa wokattujen pinaatin ja papujen kera.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Karitsapyörykät ja porkkana-bulgur

Jauheliha on monen perheen arkiaines, useimmiten varmaankin nautana tai sika-nautana. Vaihtelua makuun saa, jos ostaa välillä karitsa-nautaa tai karitsanjauhelihaa. Silloin ehkä tulee haettua makuun muutenkin jotain hiukan erilaista. Rosmariinilla, valkosipulilla ja sitruunalla saa mukavaa makua esimerkiksi karitsanjauhelihapyöryköihin, ja mehevyyttä ja lisämakua ateriaan tuo tomaattinen kastike (tomaattikastike on aina hyvää). Lisukkeena aterialla toimi hyvin bulgur (eräänlaisia vehnäsuurimoita), johon laitoin sekaan myös porkkanakuutioita. Kyllä olikin hyvä, ettei meillä ollut perunoita, vaan jouduin kaivelemaan kaapista bulgurpussin esille. Alunperin suunnittelemani peruslihapulla-ateria muuttuikin lopulta kokonaan toisenlaiseksi.


KARITSANJAUHELIHAPYÖRYKÄT

400 g karitsanjauhelihaa
1 muna
2 rkl korppujauhoja
1/2 dl kermaa
1 tl raastettua sitruunankuorta
1-2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 2 dl tomaattimurskaa
1 dl kermaa
(yrtti)suolaa, mustapippuria, rosmariinia, hunajaa

Sekoita aineksista taikina ja anna sen maustua noin 20 minuuttia. Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia ja paista niihin pannulla hyvä väri. Lisää pannulle tomaattimurska ja kerma. Mausta mieleiseksesi ja anna lihapullien porista kastikkeessa noin 15 minuuttia.


PORKKANA-BULGUR

2 dl bulguria
n. 4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 porkkana ihan pieninä kuutioina

puolikas paprika pieninä kuutioina
puolikas pieni sipuli hienonnettuna
pieni valkosipulinkynsi raastettuna

1/2 tl hunajaa
n. 2 rkl oliivi- tai avokadoöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria, persiljaa

Kuori porkkana ja kuutioi se ihan pienenpieniksi kuutioiksi. Kiehauta vesi, lisää kattilaan kasvisliemikuution puolikas ja keitä bulgur kypsäksi oman bulgurpakettisi keittoajan ja ohjeiden mukaan. Kun bulgur on kypsää, lisää sinne paprika, sipuli ja valkosipuli sekä hunaja, öljy ja sitruunamehu. Mausta pippurilla ja tuoreella tai kuivatulla persiljasilpulla. Lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua. Sekoita ja tarjoile.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Punajuuri-vuohenjuustopizza

Punajuuri-vuohenjuustopizza saattaa äkkiseltään kuulostaa vähän kummalliselta syötävältä. Epäilevän sielun kannattaa kuitenkin huolella miettiä pizzaan tulevia aineksia: pestoa, punajuurta, vuohenjuustoa, rucolaa, balsamiviinietikkaa, hunajaa... Voit tulla toisiin ajatuksiin ja kummallisen sijasta lähdetkin luonnehtimaan pizzaa houkuttelevaksi, etkä voi olla kokeilematta sitä. Eihän näistä aineksista saa aikaan mitään pahaa!

Minä olen syönyt punajuuripizzaa ensimmäisen kerran eräissä kaveripiirin pikkujoulujuhlissa, joissa se oli yksi nyyttärituominen. Se maistui ihanalle, mutta en ole saanut sitä koskaan itse tehtyä - en ennen kuin nyt. Syksyn satokauteen ja pimeisiin iltoihin tämä pizza sopii aivan täydellisesti! Siitä pitivät myös ei-niin-punajuuren-ystävät.


PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOPIZZA (ohjeen löysin googletuksen kautta täältä)

Pohja:
25 g hiivaa
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3,5 dl + 0,5 dl täysjyväspelttijauhoja
1 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna

Täytteet: 3 rkl vihreää pestoa
2 kourallista tuoretta rucolaa (minulla oli rucolanversoja)
6-8 keitettyä punajuurta (koosta riippuen)
2 rkl oliiviöljyä
(yrtti)suolaa ja mustapippuria
200 g chèvreä eli vuohenjuustoa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl silputtua tuoretta rosmariinia
50 g pinjansiemeniä

Aloita punajuurien keittämisestä, sillä siihen kuluu aikaa (tai keitä ne jo edellisenä päivänä). Punajuuret voi keittää kuorineen ja kuoria vasta kypsinä, juuri ennen siivuttamista. Kuumenna kattilassa vesi ja keitä punajuuret kypsiksi. Kokeile välillä kypsyyttä haarukalla tai tikulla. Ole tarkkana, etteivät punajuuret kypsy ihan muhjuksi, koska niitä lienee silloin hankalampi leikata siivuiksi.

Murenna hiiva taikinakulhoon ja sekoita siihen kädenlämpöinen vesi. Lisää seokseen oliiviöljy, suola, hienonnettu rosmariini ja 3,5 dl jauhoja. Vaivaa taikina tasaiseksi, kiiltäväksi ja notkeaksi ja kohota sitä kulhossa liinalla peitettynä noin 20 minuuttia.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Jaa taikina 2-4 osaan riippuen siitä, montako ja minkä kokoista pizzaa haluat. Kauli taikinapalat ohuiksi pizzapohjiksi ja nosta ne leivinpaperin päälle pellille.

Levitä pizzoille ensin pesto ja sitten rucolaa. Leikkaa kuoritut punajuuret ihan ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet pizzoille. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja ripottele hieman (yrtti)suolaa ja pippuria. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja jaa kokonaiset viipaleet tai murenna viipaleet punajuurisiivujen päälle. Pirskottele pizzoille vielä balsamiviinietikkaa, valuta päälle hunajaa sekä ripottele rosmariinia.

Paista pizzoja uunin keskitasolla noin 10 minuuttia kunnes pohja on kypsä ja vuohenjuusto on sulanut ja saanut vähän väriäkin. Ripottele pinnalle pinjansiemeniä.

* * *

Punajuuri-vuohenjuustopizzaa syötiin mukavalla ja isolla porukalla Pastanjauhajien yhdistetyissä tupaantuliais- ja blogisynttärikemuissa. Siellä oli kasapäin muutakin ruokaa (monta alkupalaa / ruuanlaittoruokaa, muutamia pääruokia ja useampi jälkiruoka), ja söimme noin seitsemän tunnin ajan. Koska ruokaa valmistettiinkin lähes koko ajan, oli meillä varsinainen iltavuoro, suurimmalla osalla jatkettuna yövuorolla :) Kiitokset emännälle ja isännälle ja uusille ja vanhoille tutuille hauskasta illasta!

Tässä muutamia tunnelmakuvia ruokatarjoilusta: