lauantai 14. tammikuuta 2017

Pastakastike ja unohduksia

Chorizomakkarat ovat hyvä ruoka-aine. Ne ovat tuhteja ja mausteisia, ja useimmiten meillä käytetäänkin paketista vain puolet, sillä vähempikin määrä tuo hyvää makua ruokaan. Loppupuoliskolle pitää sitten keksiä jotain muuta käyttöä, ja usein pari jäljelle jäänyttä makkaraa pääsee hävikistä herkuksi -ruokaan. Nyt makkaroita oli ostettu tapaspöytää varten, ja puolet pääsivät lopulta arki-illan mainioon pastakastikkeeseen. Lisäsin sekaan myös yhden lehtikaalin lehden, paprikan ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Vaikka chorizo itsessään tuo ruokaan mausteisuutta, lisäsin vielä joukkoon yhden punaisen chilin, ja jo oli ihanasti lämpöä lautasella ja suussa! Simppeliä ja hyvää!


CHORIZO-TOMAATTIKASTIKE PASTALLE

tilkka oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen paprika pieninä kuutioina
2 chorizomakkaraa pieneksi kuutioituna
1 lehtikaalin lehti suikaloituna (poista paksu lehtiruoti)
1 punainen chili silputtuna
1 rasia kirsikkatomaatteja puolitettuna
1/2 - 1 dl vettä
n. 1 tl hunajaa
n. 1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Kuumenna pannulla hiukan oliiviöljyä ja laita sipulit paistumaan. Lisää aika pian makkarapalat ja paprikakuutiot, ja paistele, kunnes sipulit alkavat pehmetä ja makkarakuutiot saada väriä. Lisää pannulle muut ainekset (suolaa maun mukaan ja pippuria pari pyöräytystä myllystä) ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Voit lisätä sekaan vähän pastankiehumisvettä, jos haluat seoksesta kastikemaisempaa.

Kaada kastike kypsän pastan joukkoon, sekoita ja nauti. (Minä olisin kyllä voinut popsia tuota pelkkää kastiketta, oli niin hyvää...)


* * *

PS: Meillä on tehty tosi hyviä ruokia koko alkuvuosi, ja niitä on jopa valokuvattu. Blogiin asti ne vain eivät ole päässeet. Yksi syy on se, että kokki on unohtanut kirjata ylös, mitä ruokaan laitettiin. Eikö tämäkin näytä tosi hyvältä?:
Tarkkaan kun katsoo, niin siinä on nuudeleita ja vissiin kalaa. Ja siitakesieniä ja parsakaalta. Ja sen muistan, että oli ihan järisyttävän hyvää! Jotain itämaishenkistä oli maussa, mahdollisesti thaimaalaista... Ehkä täytyy yrittää uusia tämä ruoka, koska muistan ajatelleeni, että muutkin kuin me Kokkeillaan-keittiön väki ansaitsevat näin hyvän reseptin.

Ja sitten on ollut tällaistakin (nyhtökaura-makaronivuoka):
Nyhtökaurasta tein kastikkeen (tomaattimurskaa ja Koskenlaskija-sulatejuustoa ainakin siihen laitoin), ja sitten ladoin kastiketta ja keitettyä makaroonia vuokaan kerroksittain. Munamaitoa en muista laittaneeni. Tätäkin voisi yrittää uusia, koska oli mielestäni hyvää.

Kun Armastukselle mainitsin, että minulla on ruokakuvia ilman reseptejä, enkä muista miten ne valmistin, sain pitkän ja syvän moittivan katseen osakseni. Olisiko ollut paikallaan tehdä uudenvuodenlupaus, että kirjaan muistiin kaikki ateriaviritelmät, joita teen? Vieläkö on myöhäistä tehdä sopimus itsensä kanssa?

lauantai 31. joulukuuta 2016

Maksapatee

Jo monena vuonna olen pähkäillyt, että pitäisi tehdä jouluksi maksapateeta, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä. Yhtenä jouluna oli tosi lähellä, mutta en osannut päättää, millä ohjeella tekisin, ja siihen se operaatio sitten kaatui. Nyt ryhdistäydyin. Päätin todellakin toteuttaa aikeeni ja viritellä ihan oman ohjeeni, ja niin viimein maksapatee materialisoitui.

Ihan yllätyin, miten hyvää tuli!

Tällaisten viritelmien kohdalla kannattaa tehdä koekakku. Raakaa maksapateetaikinaa (tai jauheliha- tai kalapihvitaikinaa) ei mennä ihan noin vain maistelemaan, joten suosittelen aina kypsentämään pannulla tai mikrossa pienen testipalan. Testiraatimme päätti koepalan jälkeen, että suolaa on lisättävä, mutta muuten maut olivat tasapainossa. Olennainen mauste maksapateessa on sardelli, josta tulee hieno makuvivahde. Sardellia löytyy kaupasta pienessä säilykerasiassa tai lasipurkissa.

Tällä ohjeella tulee reilu määrä pateeta. Laitoin kaksi kolmannesta massasta pateevuokaan ja yhden kolmanneksen pyöreään pieneen uunin kestävään kulhoon.


MAKSAPATEE

2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
80 g pekonia
1/2 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
5-6 sardellifilettä (pieniä ja ohuita)
400 g naudan maksaa
1 kananmuna
1 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja
n. 1 tl suolaa
n. 1 rkl tuoretta meiramia silputtuna
ripaus mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Kuumenna paistinpannu, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista sitä pannulla. Lisää hetken kuluttua hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynsi sekä silputtu rosmariini. Paista aineksia lempeähköllä lämmöllä, kunnes sipuli on kuullottunut pehmeäksi. Lisää loppuvaiheessa pannulle sardellifileet ja sekoita, kunnes ne ovat sulaneet joukkoon. Soseuta sipuli-pekoniseos blenderissä tai sauvasekoittimella kapeassa kulhossa.

Sekoita soseutettu pekoni-sipuliseos hyvin yhteen muiden ainesten kanssa. Nosta lautaselle teelusikallinen seosta ja kypsennä sitä mikroaaltouunissa, kunnes on kypsä (puolisen minuuttia riittänee). Maista ja säädä vielä maut (suola) kohdalleen.

Kaada seos yhteen tai kahteen uunivuokaan. Nosta vuoka/vuoat isompaan vuokaan, ja kaada siihen kuumaa vettä sen verran, että vesi ylettyy noin puoliväliin pateevuokaa/-vuokia. Kypsennä pateeta vesihauteessa 150 asteessa noin tunnin verran. Iso satsi yhdessä vuoassa vaatii hiukan pidemmän kypsennysajan. Kahden vuoan taktiikka oli hyvä sen vuoksi, että pienemmästä vuoasta saattoi tarkistaa kypsyyttä.


* * *
Kauneimmat kiitokset Kokkeillaan-keittiön seuraajille kuluneesta vuodesta!

Hyvää loppuvuotta
ja
herkullista tulevaa vuotta!

terveisin Kotiharmi ja Armastus

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kolmen kaalin keitto

Minä en vielä muutama vuosi sitten suostunut syömään hapankaalta. Sittemmin tilanne on muuttunut ja popsin sitä mielelläni - lämpimänä. Kylmälle hapankaalille en ole vielä antanut myöten, mutta jos linja jatkuu entisenlaisena, niin antaudun sillekin vielä joskus.

Meillä on tehty joskus hapankaalipiirakkaa (hyvää) ja useammankin kerran pannulla smetanan kera haudutettua hapankaalta (erittäin hyvää). Hapankaalikeittoa on tehty pariakin erilaista, ja ne on todettu maukkaiksi. Nyt tein taas uuden version, ja siitä tuli vielä aiempiakin parempaa.  

Ostin keittoa varten smetanaa, sillä se pyöristää mukavasti kirpakan hapankaalin makua. Muistin smetanan vasta siinä vaiheessa, kun olin lusikoinut soppaa muutaman lusikallisen. Keitto siis maistui ilmankin, mutta kyllä vain smetana antoi sille ihan eri säväyksen. Laitoin omalle lautaselle sitä pari teelusikallista ja siinä oli juuri sopivasti.

Jos haluat tehdä tästä kasvisversion, onnistuu se helposti: Käytä kasvisliemikuutiota kanaliemikuution sijaan ja korvaa makkara pavuilla. Chiliä voi lisätä mielensä mukaan (chorizo on mausteinen makkara, joten siitä tulee mukavasti makua soppaan).


HAPANKAALIKEITTO

3-4 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 tl curryjauhetta
1 rasia hapankaalta (laitoin luomua)
pari kourallista parsakaalin kukintoja
pari kourallista lehtikaalisilppua (yksi lehtikaalin lehti)
1 l vettä
1 kanaliemikuutio
4 chorizo-raakamakkaraa
1 suippopaprika
1 tl hunajaa
reilut pyöräytykset mustapippuria
suolaa oman maun mukaan
hiukan smetanaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohuita kiekkoja. Leikkaa parsakaalin kukintoja pienemmiksi. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota sipuleita ja porkkanoita siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten sekaan curryjauhe ja kuullota lisää. Heitä sekaan parsakaalinnuput ja hapankaali ja sekoita. Kaada kattilaan vesi ja lisää liemikuutio. Jätä keittopohja kiehumaan.

Kuumenna paistinpannu ja puristele makkaramassa luonnonsuolesta pannulle paistumaan. Murentele massaa paistinlastalla pienemmiksi muruiksi tai jätä isommiksi kokkareiksi, miten haluat. Kun makkara paistuu, suikaloi paprika ja lisää se pannulle. Paista makkaraa ja paprikaa melko reippaalla lämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä (ja samalla lisämakua). Lisää makkarat ja paprikat kattilaan. Silppua yksi lehtikaalin lehti (poista kova lehtiruoti) ja lisää suikaleet kattilaan. Mausta mustapippurilla ja hunajalla, ja lisää suolaa sen verran kuin suusi sitä kaipaa. Anna keiton kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes porkkanat alkavat olla kypsiä.

Voit lisätä smetanaa lopuksi kattilaan tai nostaa purkin pöytään, jolloin jokainen ruokailija saa halutessaan annostella sitä itse lautaselleen.

Smetanoitettu keitto

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vahvat maut nyhtökauraan

Gochujang-tahnalla, valkosipulilla ja soijalla saa vietyä makumaailmaa hippusen koreampaan suuntaan - ruokaan siis tulee korealaista vivahdetta. Gochujang-chilitahnaa löytyy ainakin isommista ruokakaupoista, ja minun mielestäni se on ollut oikein hyvä ostos. Tahna on riittoisaa, sillä se on melko räyhäkän vahvaa ja lusikallinen riittää antamaan makua. Hetken mielijohteesta maustoin tahnalla nyhtökauran, joka otti reippaat maut kiitollisena vastaan.

Arkiruoka-asteikolla tämä korealainen nyhtökaura pääsi hyvinkin kiitettävälle tasolle. Teen toistekin. Ehkäpä heti kohta joulukinkkuähkyn jälkeen :)


NYHTÖKAURAA KOREALAISITTAIN

1 pkt nyhtökauraa (naturell)
2 rkl (maapähkinä)öljyä
1 sipuli (kirjoitin ensin "sopuli", mutta eihän tämä sitten olisi lihaton vaihtoehto, hah hah...)
2 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 tl jauhettua inkivääriä
n. 1 tl (tai maun mukaan) korealaista gochujang-chilitahnaa
n. 0,5 - 1 dl soijakastiketta
n. 1 dl vettä

Kuori ja suikaloi sipuli ja porkkanat. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista sipuleita ja porkkanoita siinä hetken aikaa. Lisää sitten pannulle nyhtökaura. Pienennä paistellessasi suurimpia möykkyjä paistinlastan tai kauhan avulla. Lisää silputut valikosipulinkynnet, chilitahna ja inkiväärijauhe joukkoon, ja paista edelleen sekoitellen. Lisää soijakastiketta ja vettä, ja anna seoksen kiehua, jotta kastikkeesta tulee mehevää. Säädä nesteillä koostumus mieleiseksesi. Soijalla säädät myös suolaisuutta. Aloita pienellä määrällä ja lisää mielesi mukaan. Tarjoile kastike esimerkiksi keitetyn riisin kera.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Paahdetut ruusukaalit jugurtin kera

Joitain vuosia sitten alkaneelle ruusukaali-innostukselle ei näy loppua. Joskus lötköiksi keitettyjen mauttomien ruusukaalien äärellä innostus tosi aavistuksen notkahtaa, mutta palaa taas takaisin entisissä voimissaan. Minä pidän näistä kauniista kaalipalleroista eniten pannulla paistettuina tai uunissa paahdettuina. Rapsakka paistopinta sopii ruusukaaliin mahdottoman hyvin ja tuo tietysti mukavaa purutuntumaakin.

Koska ruusukaalireseptejä ei voi mielestäni olla koskaan liikaa, saatte tässä taas yhden lisää. Ohje on Jamie Oliverin (lehdestä nro 74/2016). Ruusukaaliin oli reseptissä yhdistetty tuoretta fenkolia ja lähi-idän mausteita, ja lopputulos oli oikein hyvin suuhun sopiva! Liharuuan lisukkeena tämä ruusukaaliruoka toimi hienosti, mutta voisin kuvitella syöväni tätä myös kasvisruokana esimerkiksi bulgurin tai couscousin tai riisin kanssa.


PAAHDETTUA RUUSUKAALTA JA FENKOLIA

vajaa 1 tl kuminansiemeniä
vajaa 2 tl korianterinsiemeniä
300 g ruusukaaleja
1 punasipuli
1 pieni fenkoli
oliiviöljyä
8 hasselpähkinää
1tl seesaminsiemeniä
150 g kreikkalaista jugurttia
1 tl tahinia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
hyppysellinen sumakkia ja suolaa
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. korianteri/lehtipersilja, minttu, tilli)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista päällimmäiset lehdet, jos ne ovat huonoja ja nahistuneita. Isoimmat kaalinpäät voit puolittaa. Keitä kattilassa vettä ja kiehauta ruusukaaleja kolme minuuttia. Kaada kattilasta vesi pois.

Kuumenna paistinpannu ja paahda kuumalla kuivalla pannulla kuminan ja korianterin siemeniä kolmisen minuuttia eli kunnes niistä alkaa nousta ihana tuoksu (ei paha palanut haju). Ota siemenet heti pois kuumalta pannulta, jotta ne eivät jää siihen palamaan. Rouhi siemeniä morttelissa suolahyppysellisen kera. Reilu puolet mausteista sekoitetaan ruusukaalien joukkoon ennen paistamista, loput vasta ennen tarjoilua.

Leikkaa sipuli ja fenkolinmukula siivuiksi (saa olla melko ohutta siivua varsinkin se fenkoli). Sekoita sipuli, fenkoli ja ruusukaalit kevyen öljylorauksen ja paahdettujen mausteiden (noin puolet) kera kulhossa ja kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kasviksissa on vähän väriä.

Kuumenna sillä välin paistinpannu uudelleen ja paahda nyt pähkinöitä ja seesaminsiemeniä. Kolme minuuttia riittää myös näille. Möyhennä morttelissa ja sekoita kumina-korianterirouheeseen.

Sekoita jugurttiin tahini, valkosipuli, sitruunan mehu ja raastettu kuori, sumakki ja suola sekä vähän yrttisilppua. Levitä jugurttiseos tarjoiluvadille.

Lusikoi ruusukaaliseos jugurtin päälle vadille ja ripottele päälle pähkinä-mausteseosta sekä yrttejä.


torstai 15. joulukuuta 2016

Luumurahka glögivivahteella

Meillä luumut ovat aina olleet osa joulua. Ei niinkään kinkun ja laatikoiden kanssa samalla lautasella vaan jälkiruokaosastolla. Luumukiisseli on aina ihanaa, mutta vielä enemmän pidän luumurahkasta. Tällä kertaa pehmensin rahkaseokseen tulevia kuivattuja (toki ihan pehmeitä) luumuja keittämällä niitä hetken aikaa glögissä. Luumuihin tuli ihanaa glögiaromia.

Kuva ei tee mitenkään oikeutta herkulliselle jälkiruualle. Mutta lusikka sentään on soma, vai mitä?


LUUMURAHKA (n. 4 annosta)

200 g kuivattuja pehmeitä luumuja
n. 1 dl glögiä (tavallista kaupan glögiä)

n. 1,5 dl kuohukermaa (meillä oli avattu purkki, josta oli jo vähän käytetty)
2-3 rkl (tai maun mukaan sokeria)
1 prk rahkaa
reilu 1 dl kreikkalaista jugurttia (tätäkin oli rasian pohjalla vähän)
tiraus sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Silppua luumuja veitsellä tai saksilla pienemmiksi paloiksi. Laita ne kattilaan glögin kanssa ja kuumenna. Anna kiehua viitisen minuuttia. Tarkkaile glögin määrää. Jos keitos porisee kovin voimakkaasti, haihtuu glögi liian äkkiä (ja voit joutua lisäämään sitä). Kun luumut ovat pehmenneet eikä glögiä ole kattilassa enää kovin paljoa, nosta kattila pois hellalta ja anna luumujen jäähtyä.

Vaahdota kerma ja lisää siihen sokeria maun mukaan. Kannattaa laittaa ensin vähän ja tarkistaa sokeri vasta sitten, kun ainekset on sekoitettu. Lisää kermavaahdon joukkoon sitruunamehu, rahka ja jugurtti ja sekoita. Jos haluat, voit soseuttaa esimerkiksi sauvasekoittimella ainakin osan luumuista. Minä en soseuttanut vaan sekoitin luumut vaahdon joukkoon sellaisenaan. Sekoita lopuksi joukkoon vaniljasokeria, ja lisää sokeria, jos haluat makeamman luumurahkan.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Pinkkiä ja pirteää: karpaloposset

Meillä on pakasteessa aarteita - karpaloita. Siirtelen pusseja hellästi etsiessäni pakasteesta jotain muuta ja lykkään niiden käyttöä. Itsenäisyyspäivän aterian jälkiruuan valmistukseen tarvittiin hapokkaita marjoja, ja koska meillä ei mustaherukoita ollut, niin otin juhlallisesti käyttöön karpaloita. Tuli hyvää ja kaunista!

Posset on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitruunan (tai jonkun sitruksen) avulla hyydytettävä kerma - samettisen pehmeä, makea ja kirpakka yhtä aikaa. "Lemon posset" -nimellä on Kotiharminkin keittiössä herkkua tehty aiemmin. Me naiset -lehdessä (nro 48/2016) oli mustaherukka-kuohuviinipossetin ohje, josta tein nyt siis karpaloisen version. Väri oli mustaherukkaista sisartaan hempeämpi, ja mutta karpalon maku kyllä erottui jälkiruuasta.

Tämän jälkiruuan tekeminen on todella helppoa - kokkeileppa!



KARPALO-KUOHUVIINIPOSSET (tai mustaherukka-kuohuviiniposset, jos käytät karpaloinen sijasta mustia viinimarjoja)
3 - 4 annosta

75 g (pakaste)karpaloita
1 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
0,5 dl kuohuviiniä
0,75 dl sokeria

Sulata jäiset marjat ja kumoa ne tiuhaan siivilään. Nosta siivilä kulhon päälle ja painele marjoja siivilää vasten, jotta kaikki mehu valuu kulhoon. Marjoista puristuu samalla myös vähän sosetta - anna sen mennä mukaan kulhoon.

Purista sitruunasta mehu. Laita kattilaan karpalo- ja sitruunamehu, kerma, kuohuviini ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua viisi minuuttia. Vahdi keitosta, ettei se kiehu yli.

Jaa seos annosvuokiin, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi (meillä olivat kuutisen tuntia kylmässä).