sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sillikaviaaria uusille perunoille

Saimme kerran kylässä syödäksemme aivan mahdottoman hyvää sillimuhennosta. Siitä saakka se on kummitellut mielessäni, ja vasta nyt sain tehtyä herkkua itse. Kauppareissulla mieleen putkahti taas tuo taannoin syöty silliherkku, joten ostimme siihen ainekset Valion reseptin mukaan.

Kävimme juhannusaattona ostamassa uusia perunoita torilta suoraan viljelijältä ja söimme illalla yksinkertaisen, mutta ihanan kesäisen aterian: uusia perunoita ja sillikaviaaria. Perunat olivat aivan järisyttävän hyviä, eivätkä välttämättä olisi tarvinneet seurakseen yhtään mitään. Ei edes voita tai sipulia, noita perinteisiä uusien pottujen lisukkeita. Perunoiden lisukkeena tarjoiltu sillikaviaari kuitenkin sopi ihan täydellisesti pienien ja makeiden Siikli-perunoiden seuraksi. Parvekkeella ilta-auringossa ja kuohuviinilasillisen kera tuo ateria oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hykerryttävän juhlava!

Sillikaviaaria sipaistiin myös kauppahallista ostetun tervaleivän (Leipomo Pekka Heikkisen valmistamaa) päälle. Etteipä vähän hyvää!

Kahdella sillifileellä tästä sillikaviaarista tulee vahvan sillinen. Jos on varovainen sillin syöjä, niin kannattaa kokeilla ensin yhdellä kalafileellä ja lisätä sitä, jos makuaisti niin sallii.


SILLIKAVIAARI

2 keitettyä kananmunaa (8 minuutin keittoaika)
2 kevytsuolattua sillifileetä
2 pientä uutta sipulia varsineen
n. 1 dl tuoretta tillisilppua
200 g kevyttä Creme fraichea
ripaus mustapippuria

Aloita keittämällä kananmunia 8 minuuttia ja jäähdyttämällä ne.

Huuhtele sillifileet kylmän veden alla ja hienonna ne veitsellä pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulit ja varret. Kuutioi keitetyt ja jäähtyneet kananmunat pieneksi hakkelukseksi (minä hienonsin haarukalla rouheasti). Sekoita kaikki ainekset tahnaksi ja anna maustua jääkaapissa hetken ajan ennen tarjoilua.

Tarjoile sillikaviaaria uusien perunoiden kanssa tai esimerkiksi tervaleivän tai saaristolaisleivän päällä.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Porovoileipäkakku

Mikä on poronlihan kanssa aina niin sopiva lisuke? Puolukka tietenkin! Voileipäkakkukirjan tekijä Markku Kopra on rohkeasti tuonut puolukan myös voileipäkakkuun poron kaveriksi, ja onnistuneesti onkin sen tehnyt. Tämä voileipäkakku oli ehkä parhaimpia syömiäni voileipäkakkuja. Tai toiseksi paras. En osaa päättää tämän ja hummuskakun välillä. Päiväkahvilla santsasin varalta molempia.

Tein ihan pienen muutoksen kakkuun. Unohdin nimittäin ostaa ruisleipää ja käytin sen sijaan hapankorppua. Ei huono ratkaisu! Hapankorppu imee itseensä hyvin kostutuslientä ja kakun muhiessa yön yli jääkaapissa pehmenee mukavasti. Hapankorppukerroksesta tuli ohut, mutta siitä tuli ihan kivasti makua kakkuun. Muuten valmistin kakun kirjan ohjeen mukaan (paitsi vähän pienempänä). Koristelu on ihan omaa niukkaa käsialaa.


POROVOILEIPÄKAKKU

8 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
6 viipaletta ruisvuokaleipää

Porotäyte:
200 g kylmäsavuporosiivuja
200 g savuporotuorejuustoa
pieni salottisipuli
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
ripaus mustapippuria

Puolukkatäyte:
1,5 dl puolukkahilloa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Kostutukseen:
n. 1 dl lihalientä

Koristeluun:
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g kylmäsavuporosiivuja
karpaloita
viinisuolaheinää
ruohosipulia
(minulla oli babypinaattia ja porosiivuja)

Valmista ensin porotäyte. Leikkaa porosiivut ja sipuli niin mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Sekoita ne kulhossa savuporojuuston ja hienonnetun persiljan kanssa tahnaksi. Mausta ripauksella mustapippuria.

Puolukkatäytettä varten sekoita toisessa kulhossa hillo ja tuorejuusto tahnaksi.

Vuoraa pyöreä 20 cm läpimitaltaan oleva kakkuvuoka kelmulla niin, että kelmua jää roikkumaan myös reunojen yli. (Voit myös tehdä alkuperäisohjeen mukaan niin, että vain pohjustat irtopohjaisen kakkuvuoan leivinpaperilla. Minä tein oman pienemmän kakkuni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja vuorasin sen ensin kelmulla.) Leikkaa leipäviipaleista paistuneet reunat pois ja asettele vuoan pohjalle yksi kerros leipää. Pyöreään vuokaan leivistä saa koota mieleisensä palapelin, suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivät on helpompi asemoida. Kostuta leivät kevyesti jäähtyneellä lihaliemellä. (Pullasuti on tähän kätevä apu.) Levitä porotäyte leipien päälle. Murenna ruisleipää ja levitä muru porotäytteen päälle. (Tai taittele hapankorppuja pienemmiksi paloiksi ja levitä porotäytteen päälle.) Kostuta ruiskerros huolellisesti ja levitä sen päälle puolukkatäyte. Asettele päällimäiseksi kerrokseksi paahtoleipiä ja kostuta ne. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan yön ajaksi.

Irrota kakku vuoasta. Notkista kuorrutukseksi tuleva tuorejuusto vatkaamalla sitä reippaasti (kulho ja lusikka toimivat tässä hyvin). Levitä tuorejuustoa kakun päälle ja sivuille. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Ohjeen kuvassa oli kivasti taputeltu kakun alareunaan ruohosipulisilppua. Leivinpaperista oli leikattu pitkä suikale ja asetettu se kakun yläreunan ympäri. Vapaaksi jääneeseen alareunaan oli taputeltu ruohosipulisilppua. Näin oli saatu kaunis tarkkarajainen koristelu.

Jauhoton rosmariini-mantelileipä

Markku Kopran ja Sari Tammikarin tekemä Voileipäkakkukirja yllätti positiivisesti - ja maukkaasti! Ostin kirjan keväällä, koska siinä oli kauniit kuvat (kakut pääosassa, ei härpäkkeitä) ja kekseliään oloisia reseptejä. Nyt olen kokeillut kolmea reseptiä: jauhotonta rosmariini-mantelileipää, porokakkua ja hummuskakkua. Voi tavaton, että olivat hyviä! Molemmat kakut olivat raikkaita ja mahdottoman maukkaita. Reseptiikka oli tosiaankin onnistunut! Naputtelen kakkujen ohjeet tänne jossain vaiheessa.

Oli mukava löytää kirjasta voileipäkakkuun sopiva gluteeniton leipäohje. Olen joskus tehnyt voileipäkakkua kaupan gluteenittomata leivästä, enkä ole ollut ihan vakuuttunut sen mausta. Nyt ei olisi tarvittu gluteenitonta vaihtoehtoa, mutta halusin testata ohjeen myöhempiä tarpeita varten. Voileipäkakkukirjan gluteeniton mantelileipä oli maukas, ja se sopi hyvin tekemääni hummuskakkuun. Lisäksi leivän tekeminen oli helppoa. Kostutettavana leipä oli vähän haastava, eli tarvitsi enemmän ja huolellista kostuttamista kuin esimerkiksi paahtoleipä.


GLUTEENITON ROSMARIINI-MANTELILEIPÄ

4 dl mantelijauhetta
80 g (n. 2 dl) cheddarjuustoa (mature)
0,5 dl tuorejuustoa
4 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
0,5 tl kuivattua rosmariinia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita mantelijauho, leivinjauhe ja rosmariini kulhossa. Raasta juusto ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Cheddarissa on riittävästi suolaa, joten lisäsuolaa ei tarvita. Sekoita ainekset taikinaksi ja levitä pellille leivinpaperin päälle n. 30 cm x 30 cm kokoiseksi levyksi. (Minun levyni oli hitusen pienempi, koska levystä uhkasi tulla arveluttavan ohut noilla mitoilla. Olisin kuitenkin voinut huoletta levitellä ja ohentaa vielä.)

Paista leipää 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna leivän vähän jäähtyä ja poista sitten leivinpaperi varovasti.

Jos teet 30 x 30 -kokoisen pohjan, saat siitä yhdeksän paahtoleipäpalan kokoista neliötä kakkua varten.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ihana papusoppa

Donna Hayn ruokalehti putkahti postista ihan sopivaan aikaan. Sen kannessa luki "uudet talvisuosikit - lämmittävät hyvän olon keitot...". Se on sopinut hyvin Suomen kesäkuuhun, ainakin täällä Oulun korkeuksilla. Nyt tuntuu jo vähän lämpiävän, mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa... lunta tai räntää :)

Yksi lehdestä toteutettavaksi valikoitunut ohje oli tomaattinen, mausteinen papukeitto. Muuntelin sen aineksia vain vähän: Speck-kinkkua ei ollut saatavilla, joten ostin ylikypsää pekonia (joka olikin tosi hyvä tuote). Mustakaalta olin ostanut ihan tätä keittoa varten, mutta käytinkin sen vahingossa toiseen tarkoitukseen, joten tavallinen valkokaali sijaisti mustakaalta. Papukeitosta tuli aivan ihanaa! Siinä oli chilin tuomaa lämpöä, muttei tulisuutta. Pekoni toi sopivaa savuisuutta keittoon. Jos et halua käyttää pekonia ollenkaan, voit lisätä savuisuutta ripauttamalla joukkoon hiukan savupaprikaa. Huomioi, että savupaprika voi olla melko tulista. Voit silloin jättää tuoreen chilin pois ja hakea lämmön keittoon savupaprikasta.


LÄMMITTÄVÄN MAUSTEINEN TOMAATTINEN PAPUKEITTO

2 tl oliiviöljyä
150 g ylikypsää pekonia
1 sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
1 punainen chili
500 ml paseerattua tomaattia
7,5 dl vettä
n. 4 tl kanaliemijauhetta (tai 1 kanaliemikuutio)
380 g kidneypapuja (kypsiä)
380 g mustapapuja (kypsiä)
n. 2 dl hyvin ohueksi suikaloitua kaalta
pieni kourallinen silputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria

Suikaloi pekonit ja paista niitä kattilan pohjalla öljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat. Silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja chili, ja lisää kattilaan. Paista miedommalla lämmöllä sekoitellen hetken aikaa, kunnes sipuli vähän kuullottuu ja pehmenee. Lisää loput ainekset, sekoita ja anna keiton porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Uuden sadon kaali ei tarvitse pitkää keittoaikaa. Talvikaalia voi keittää halutessaan pidempään, mutta silloin ehkä kannattaa lisätä pavut vasta hetken keittämisen jälkeen, etteivät ne muhjaannu.

Ripsauta keittoon mustapippuria myllystä, ja suolaa tarvittaessa. Sekoita keittoon lopuksi silputtua lehtipersiljaa.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Hennon sitruunainen silaus pullaan

Minulla oli jokin aika sitten tilaisuus valmistaa ihan omin käsin pullasuti. Voi sitä riemun määrää, kun onnistuin! En todellakaan ole mikään askartelija, joten ajatus pullasudin teosta jännitti etukäteen. Pullasutia puolen tunnin ajan kasatessani ajattelin kunnioituksella näkövammaisia käsityöläisiä, jotka suoriutuvat tuostakin tehtävästä murto-osassa siitä ajasta, jonka minä tuhersin.


Itse tehty pullasuti piti tietysti vihkiä käyttöön. Peruspulla on hyvää, mutta tällä kertaa annoin sille sitruunaisen loppusilauksen:

- hienoa sokeria
- sitruunankuoriraastetta


Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuorta (vain keltaista osaa). Sekoita hyvin sitruunankuoriraaste ja sokeri, joita tulee suhteessa 50:50. Voitele pullat ja ripottele sitruunasokeria päälle. Paista pullat tavalliseen tapaan.


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lihapullia ja linssejä

Lihapullat ovat aivan mainio ruoka ja yksi suosikeistani kautta aikain. Kun vaihtelee jauhelihoja (broileria, possua, nautaa, kalkkunaa) ja leikittelee mausteilla, niin lihapullavariaatioita on lukemattomia. Perinteisen muusin tai pastan sijaan lihapullat voi helposti yhdistää vaikkapa keittoon.

Donna Hay -ruokalehden (87, Jun/Jul 2016) ohjeessa lihapullat oli maustettu harissalla, marokkolaisella chilitahnalla. Lähikauppamme hyllyiltä ei harissaa löytynyt, mutta harissakastiketta oli. Kuin ketsuppia, sanoisin, mutta riittävästi sitä sekaan turauttamalla ja tuoreella chilillä terästettynä lihapulliin saatiin oikein miellyttävä maku. Lihapulliin käytetty pecorinojuusto antoi sekin kivan lisäsäväyksen makuun. Tomaattimurskassa linssien kera kypsentyen lihapullista valmistui mitä maukkain yhden astian ruoka.


Tässä hiukan alkuperäisestä muunneltu ohje:

LIHAPULLIA JA LINSSEJÄ TOMAATTIKASTIKKEESSA

400 g naudan jauhelihaa
3 rkl harissaketsuppia
puolikas punainen chili
1 tl suolaa
reilu kourallinen silputtua lehtipersiljaa
1 dl pecorinojuustoa raastettuna
1 tl tuoretta rosmariinisilppua
1 kananmuna

öljyä paistamiseen

2 tlk tomaattimurskaa + 1 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 rkl ruskeaa sokeria
1 dl linssejä
kourallinen karkeasti silputtua mustakaalta
suolaa ja mustapippuria

Aloita lihapullista. Silppua chili ja sekoita se muiden ainesten kanssa jauhelihan joukkoon. Vaivaa nopeasti taikinaksi, pyörittele pieniksi lihapulliksi ja paista pannulla 3-4 minuutin ajan puoleltaan.

Lisää pannulle lihapullien joukkoon tomaattimurska, vesi, kasvisliemijauhe, sokeri ja kertaalleen siivilässä huuhdellut linssit. Sekoita ja keitä lempeällä lämmöllä, kunnes linssit ovat kypsiä. Minun linssipakettini sanoi siinä kestävän kymmenisen minuuttia.  Lisää kastikkeeseen suolaa (jos tuntuu tarvitsevan) ja ripaus mustapippuria. Lisää vielä lopuksi silputttu mustakaali ja sekoita.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Niin hyvää, ettei kuvatuksi saa!: Raparperipiirakkavinkki

Kyllä hymyilytti, kun luin toukokuun lopulla Suolaa ja hunajaa -blogin Jonnan tekstiä raparperipiirakasta. Olin itse leiponut samoihin aikoihin raparperipiiraan, ja sattumoisin hyvin samantapaisella ohjeella kuin Jonnakin. Olen vuosien varrella leipurihetkinäni tehnyt vaikka minkälaisia piiraita, esimerkiksi jugurtilla päättelystettyä tai kermaviiliversiota, ja tietenkin yhtä suosikkiani eli brita-kakkua raparperitäytteellä. Voidaan siis päätellä, että leipuri tarvitsee monta hyvää raparperipiirasohjetta!

Yksi mustikkapiirakkasuosikeistani on murupäällysteinen mustikkapiirakka. Käytin raparperipiiraaseen sen ohjetta, mutta vaihdoin mustikoiden tilalle kevään sesonkiherkun eli raparperin, ja pohjataikinan sokerin muutin kookossokeriksi. Kookossokerilla pohjan makuun tulee täyteläisyyttä ja väriä.

En ollut aikeissa kertoa piirakasta blogissa, mutta siitä tulikin niin hyvä, että yleisön pyynnöstä se pitää tänne kirjoittaa. Ennätin juuri ja juuri ottaa siitä pikaisen valokuvan ennen kuin se oli jo popsittu pois :)


RAPARPERIPIIRAS MURULLA

3 munaa
2,5 dl kookossokeria
150 g sulatettua voita
2 dl maustamatonta jugurttia
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

n. 3 - 4 dl raparperipaloja

50 g voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää sulatettu ja jäähdytetty voi sekä jugurtti. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään, ja lisää ne taikinaan nopeasti puuhaarukalla sekoittaen.

Vuoraa korkeareunainen noin 25 x 35 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi. Ripottele päälle raparperikuutiot.

Nypi murutaikinaan tarvittavat voi, sokeri ja vehnäjauho sormin murumaiseksi seokseksi. Ripottele murut mustikoiden päälle.

Paista piirasta 175-asteisessa uunissa 35 - 40 minuuttia.