tiistai 10. lokakuuta 2017

Kahden lämmön lihakastike

Viilenevät syysilmat ja lämmittävät lihapadat ja -kastikkeet sopivat hyvin yhteen. Kun lihakastikkeen joukossa on sopivasti paprikajauhetta ja chilirouhetta, tulee ruokaan extralämpöä. Maltti on valttia tämän kastikkeen maustamisessa - chili on ruokalajina nimittäin ihan oma lukunsa ja nyt haetaan vain lämpöä, ei chilin poltetta.


LÄMMITTÄVÄ LIHAKASTIKE

öljyä paistamiseen
n. 500 g naudan paistia kuutioina
1 reilun kokoinen sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl paprikajauhetta
n. 1/2 - 1 tl chipotlechilirouhetta (aavistus savua maussa)
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
kuuma vettä
1-2 tl suolaa
1/2 dl kuohukermaa
reilut rouhaisut mustapippuria
kourallinen pitkiä vihreitä papuja (pakaste)

Paista paistikuutioita korkeareunaisella paistinpannulla 2-3 erässä niin, että niihin tulee ainakin parille sivulle kunnolla väriä. (Oikeasti, älä lykkää koko satsia pannulle kerralla, koska lihat eivät ruskistu ikinä!) Kun lihat on ruskistettu, nosta kaikki takaisin pannulle, lisää tilkka öljyä ja heitä sekaan sipulikuutiot ja valkosipulisilppu, ja paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää samalla joukkoon myös paprikajauhe ja chipotlerouhe, ja lopulta myös vehnäjauhot. Sekoita reippaasti ja kaada sekaan sitten kuumaa vettä - aluksi 2-3 dl, ja kunhan näet, miten sakeaksi kastike suurustuu, tarvittaessa lisää. Pahoittelen, etten tullut mitanneeksi vettä, vaan lorautin sitä summissa suoraan vedenkeittimestä. Lisää kastikkeeseen sinappi ja hunaja sekä suolaa, ja jätä kastike kiehumaan lempeällä lämmöllä vähintään puoleksitoista tunniksi. Lihapalojen koosta riippuu, miten pitkän kypsennyksen ne vaativat. Isot lihapalat pysyvät pieniä paloja mehevämpinä pitkään haudutettuna. Maista jossain välissä ja lisää tarvittaessa suolaa. Kun lihapalat ovat meheviä, kypsiä ja pehmenneitä, lisää sekaan pavut ja kerma. Nosta lieden lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa ja papujen kypsyä. Viimeistele muutamalla rouhaisulla mustapippuria.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Papu-tomaattikeitto

Tomaattikeitto maukasta ja nopea valmistaa, mutta ei välttämättä pidä nälkää kovin pitkään, ellei siihen ole lisätty jotain ruokaisampaa elementtiä. Nyt ruokaisuutta ja pehmeyttä makuun toivat voipavut, joita heitin sekaan tölkillisen. Koska pavut olivat valmiiksi kypsennettyjä, meni keiton teossa kaikkinensa vain parikymmentä minuuttia. Makua lyhyt valmistusaika ei nitistänyt, joten tämä on mitä parhain kasvisruoka vauhdikkaaseen arkeen. Joko innostuit?


PAPU-TOMAATTIKEITTO

1 tlk säilyke(kirsikka)tomaatteja
1 tlk voipapuja (valmiiksi kypsennettyjä)
reilu tölkillinen vettä
1 sipuli
2 reilunkokoista valkosipulinkynttä
hippunen chilijauhetta
hippunen inkiväärijauhetta
1 kasvisliemikuutio
suolaa, mustapippuria
(ripaus sokeria tai hiukan hunajaa tarvittaessa)

Kaada kattilaan tomaatit liemineen sekä huuhtaistut pavut, rouheasti pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet sekä vesi, kasvisliemikuutio, chili ja inkivääri. Kuumenna keittoainekset ja keitä niitä kymmenisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Ripsauta joukkoon vähän mustapippuria ja pyöristä makuja ripauksella sokeria tai pienellä määrällä hunajaa.

Keittoannokset voi halutessaan koristella paahdetuilla mantelilastuilla.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Pizzavinkki


Tein eräänä päivänä tonnikalakastiketta (sipulia, valkosipulia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, paprikaa ja hippunen ruokakermaa, ja mausteena vähän chilijauhetta), jota jäi tähteeksi. Olisin hyvin voinut keittää sen kaveriksi taas pastaa, mutta enemmän houkutteli pizza. Levitin pizzapohjalle tonnikalakastikkeen jämät ja silppusin päälle hiukan kinkkua. Sitten vain juustoa ja pepperonia pintaan ja koko komeus uuniin. Maukas tonnikalakastike tavanomaisen tomaattikastikkeen tilalla nosti pizzan erinomaiselle tasolle, joten uskallan suositella testaamaan tällaista. Nams!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän olisi voinut heittää päälle vain juustoraasteen ja niinkin olisi taatusti tullut hyvää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Metsän aarteita: hirvipyörykät

Lapsuudessani ja nuoruudessani söin hirvenlihaa niin paljon, että kaipailin liharepertuaariin jo vaihtelua. Nyt tilanne on toinen, ja toivoisin ruokavalioon sitä hirvenlihaa hieman useammin. Kun kauppahalli mainosti hirvenlihaa, syöksyin sinne ostoksille ja sain käsiini hyvää jauhelihaa. Valmistin siitä hirvenlihapullia, jotka maustoin hippusella katajanmarjaa, valkosipulia ja timjamia. Puolet taloutemme jäsenistä piti lihapullia parhaimpina syömistään ja puolet oli sitä mieltä, että parempiakin on syöty. Makuasioista voi kiistellä keskustella.

Lihapullat tarjoiltiin suppilovahveromuhennoksen ja keitettyjen perunoiden kera.


HIRVENLIHAPULLAT (n. 16 isoa pyörykkää)

1 sipuli
1 ihan pieni valkosipulinkynsi
vajaa prk kermaviiliä
0,5 dl korppujauhoja
n. 1 tl suolaa
1 tl timjamia
3 katajanmarjaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
1 kananmuna
500 g hirvenjauhelihaa

Aloita kuorimalla ja silppuamalla sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä pannulla öljytilkassa, kunnes sipuli pehmenee, muttei ruskistu. Nosta jäähtymään.

Sekoita kulhossa kermaviili ja korppujauhot, ja lisää joukkoon mausteet. Katajanmarjat voi rouhia morttelissa tai veitsellä leikkuulaudalla. Sekoita mukaan myös sipulit ja kananmuna sekä jauheliha. Möyhi seos tasaiseksi taikinaksi ja pyörittele lihapulliksi.

Voit paistaa lihapullat pannulla tai uunissa. Minä paistoin niihin ensin vähän pintaa pannulla ja nostin ne loppukypsymään uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Tyrni ja kerma ne yhteen soppii!

Työporukan kahvipöytäkeskustelut polveilevat vilkkaasti vakavien työasioiden ja leppoisampien höpötysten välillä. Eräänä päivänä asiakeskustelu unohtui tyystin, kun eräs työkaveri täräytti pöytään rasiallisen tyrnimarjoja ja ryhdyimme niitä maistelemaan. Happaman kirpeitä marjoja maistellessa tuli mieleen, että mitenhän näiden mehu sopisi possetin ainesosaksi. Asia ei jäänyt ainoastaan mietintäasteelle, sillä seuraavana päivänä sain marjoja ja ohjeistuksen kokeilla possettia - eipä vähän mahtava tehtävä! Kiitos!

Kotona töräytin marjat soseeksi sauvasekoittimella ja siivilöin siitä mehun. (Marjoja oli reilun desin verran, ehkä puolitoista desiä, ja niistä tuli mehua noin 0,75 dl.) Tyrnimehu oli oikein hyvä possetin hyydyttäjä ja siitä tuli myös mahdottoman miellyttävä maku possettiin. Lämpimästi suosittelen tekemään tätä - on helppoa ja lopputulos on ihana!

Kokkeile myös muita Kotiharmin keittiön hyydytettyjä kermoja: seljankukkaposset, karpaloposset ja perinteinen sitruunaposset.



HYYDYTETTY TYRNIKERMA eli TYRNIPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,5 dl + 1 rkl sokeria
0,5 dl tyrnimehua (tiivistettä)

Kaada kerma ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä 2-3 minuuttia aika reippaasti poreillen. Sammuta liesi, nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon tyrnimehu. Sekoita lusikalla hyvin ja kaada seos kahteen annosvuokaan. Anna possetin hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia, mielellään 4-5 tuntia ennen tarjoilua.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Fenkolirisotto

Meillä on tehty jo muutaman vuoden ajan säännöllisesti fenkolirisottoa, joko pääruuaksi tai lisukkeeksi kalalle. En kuitenkaan onnistu löytämään sen ohjetta täältä blogista, kumma kyllä, vaikka se ansaitsee paikkansa reseptiarkistossa ilman muuta.

En oikeastaan ollenkaan pidä aniksen tuoksusta tai mausta, mutta laku kyllä uppoaa - kunhan se ei ole liian vahvasti aniksisista (onkohan tuo sana ollenkaan?). Fenkolia kun siivuttaa, niin sieltä nousee oikein voimakas aniksen tuoksu. Kotimaisessa fenkolissa on ollut mielestäni vielä voimakkaampi tuoksu kuin ulkomaisessa - vai onkohan se ollut vain sattumaa ja yksilökohtaista? Kun ensi kerran tein fenkolirisottoa, irvistelin tässä vaiheessa ja mietin, että taisinpa tarttua väärään reseptiin. Kun fenkolia sitten kuullottaa ja kypsentää, muuttuu maku aromaattiseksi ja pehmeäksi.

En lainkaan muista, mistä alunperin sain fenkolirisottoinnostuksen eli mitä ohjetta alkuun käytin. Sohaisen risoton nykyään varmaan aina hiukan eri tavalla riippuen läsnäolevista aineksista. Esimerkiksi valkoviiniä meillä on hyvin harvoin, joten usein puristan sen sijaan joukkoon vähän sitruunamehua. Juustona käytän joko parmesaania tai pecorinoa. Joskus olen paistanut risoton kylkeen pari kampasimpukkaa per ruokailija, mutta nyt käyttämäni uunissa rapeutettu parmankinkku sopii mukaan myös. Risotto on ihanaa myös sellaisenaan. Riisin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja valita kunnon risottoriisi. Minä tein viimeksi hutiostoksen ja ostin ihan tyhmää risottoriisiä. Tiedänpähän, etten osta toiste samaa.

Kokkeillaan-keittiössä fenkoli on jo tuttu juttu ja paljon käytetty, miten teillä? 


FENKOLIRISOTTO (3-4 annosta)

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pienehkö fenkoli (= n. 2 dl fenkolisuikaletta)
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 tl kasvisliemijauhetta + maun mukaan suolaa
n. 7 - 8 dl kuumaa vettä
n. 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
ripaus mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Halkaise ja suikaloi ihan ohuiksi suikaleiksi (ja pätki pisimpiä suikaleita lyhyemmäksi). Keitä esimerkiksi vedenkeittimellä litran verran vettä. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota siinä lempeästi sipulia, valkosipulia ja fenkolisilppua vajaan kymmenen minuutin ajan, välillä sekoitellen. Kaada joukkoon riisi ja sekoita vielä vähän. Lisää kasvisliemijauhe (voit käyttää myös kasvisliemikuution) ja viini, nosta lieden lämpöä ja anna kiehahtaa pari minuuttia suht reippaasti. Lisää sitten joukkoon kiehuvan kuumaa vettä, ensin 2-3 desiä, ja kun riisi on imenyt tämän määrän, taas 1-2 desiä lisää. Lisää aina kuumaa vettä, jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisena. Valmiin risoton koostumus on mehevän puuromainen. Kun riisi on kypsää (tarkista keitto-ohje risottoriisipaketistasi, josta näet myös osviittaa tarvittavan nesteen määrästä), raasta joukkoon parmesaani ja sekoita hyvin. Mausta risotto ripauksella mustapippuria ja tarkista suola.

Jos haluat annoksiin tuota kuvassa olevaa rapsakkaa parmankinkkua, kuumenna uuni 200 asteeseen ja levitä parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paahda kinkkusiivuja 10-15 minuuttia, niiden paksuudest riippuen, kunnes ne alkavat olla hiukan rapeita. Ole tarkkana, sillä ne palavat helposti.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kuiva pulla unelmanpehmeäksi eli pullavanukas

Tunnustan olevani ranttu pullansyöjä. Pullan tulee olla tuoretta ja mehevää, ja kuivakka parin päivän vanha pulla takertuu kurkkuun. Taloutemme avarakatseisempi ruokailija kelpuuttaa kuivemmankin pullan - pääasia, että on pullaa. Meillä siis ei tapahdu sitä, että kuivahtanut pullapitkon pätkä joutuu biojätteisiin, mutta jos sinun taloudessasi on tällainen uhka, niin pysähdy tämän reseptin äärelle.

Vaikka uhka ei meillä ollut todellinen, tein hiukan kuivahtaneista pikkupullista kuitenkin pullavanukasta. Se on ihanaa, pehmeää, syysiltoihin sopivaa lohturuokaa, ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kera oikein salonkikelpoinen jälkiruoka vaikka vieraille tarjottavaksi. Olen tehnyt pehmeää pullaherkkua ennenkin, mutta tällä kertaa tein siitä oikein sesonkiruokaa - omenalla tietenkin. Oikeastaan tämä voisi olla tupla- tai triplahävikkiherkku, sillä kuivan pullan ohella nahistunut omena ja eilisen maito toimivat tässä kuin tuoreemmatkin tuotteet.


OMENAINEN PULLAVANUKAS (noin 4 annosta)

n. 250 g pullaa (leetaa tai pikkupullia)
1 omena
4 dl maitoa
2 munaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Siivuta pullat ja asettele ne lomittain uunivuokaan. Kuori ja raasta omena ja tunge raastetta pullaviipaleiden väleihin. Sekoita kulhossa maito, munat ja sokerit ja kaada seos tasaisesti pullaviipaleiden päälle ja anna imeytyä kymmenen minuuttia, ennen kuin nostat vuoan uuniin. Paista pullavanukasta 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Viimeisen kymmenen minuutin ajaksi voit peittää vuoan foliolla, jos näyttää, että pullan pinta kuivahtaa (tosin rapsakka pinta ei sekään ole pahasta). Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Juuresbuumi jatkuu: Juuriselleripihvit

Kun edellisessä postauksessa pääosassa oli porkkana, niin tätä tarinaa tähdittää juuriselleri. Se on varmaan monille juures, jota laitetaan lihaisiin keittoihin ja patoihin, mutta ei useinkaan käytetä pääraaka-aineena. Joskus lihakeittoon on päässyt liikaa selleriä ja se on dominoinut makuja liiaksi enkä ole kauheasti tykännyt mausta. Sen vuoksi arastelin pitkään juurisellerin nostamista pääraaka-aineeksi, vaikka Glorian Ruoka ja viini: 100 parasta -kirja hehkutti pihvejä "elämäsi parhaiksi kasvispihveiksi". Onneksi annoin epäilyilleni kenkää ja ryhdyin pihvihommiin. Pihveissä juurisellerin maku olikin pehmeä ja täyteläinen, eikä lihakeittoaromista ollut tietoakaan. Juurisellerin maun toki tunnisti, mutta se oli muovautunut paljon paremmaksi kuin missään muissa yhteyksissä.

Kirjan ohjeessa pihveistä tehtiin melko paksuja, ja niitä olisi tullut 8-10 kappaletta. Minä tein ensin yhden paksumman, mutta kun olin tehnyt myös yhden ohuehkon, päädyin tekemään lopuistakin sellaisia. Juuriselleri ehti paremmin kypsyä ja maistui sillä tavalla paremmalle kuin paksussa pihvissä. Hunajaa laitoin hiukan alkuperäistä ohjetta enemmän, kun halusin pehmentää pihvien makua. Paistoin siis tapani mukaan koepalan, säädin makua sen mukaan, ja paistoin sitten loppuseoksen pihveiksi.

Nämä kasvispihvit nautittiin raikkaan salaatin ja paistetun vuohenjuuston kera. Salaatin - ja erityisesti vuohenjuuston - maustoi mukavasti balsamicosiirappi.


JUURISELLERIPIHVIT
(tein noin 15 kpl ohuehkoja pihvejä)

2 kananmunaa
2 rkl ranskankermaa
2 rkl korppujauhoja
n. 1,5 - 2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
hiukan rouhittua mustapippuria
400 g juuriselleriä (paino kuorittuna)
1 hapokas omena
1 dl pistaasipähkinöitä

paistamiseen öljyä

Sekoita kulhossa munat, ranskankerma, korppujauhot, hunaja, suola ja pippuri. Kuori ja raasta juuriselleri ja omena karheahkoksi raasteeksi. Rouhi pistaasipähkinät ja sekoita ne yhdessä raasteiden kanssa muihin aineksiin kulhossa. Kuumenna pannulla öljyä ja paista taikina pihveiksi (niin paksuiksi kuin haluat), noin 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta.

* * *

P.S.: Kun ohjeissa on grammamäärät esimerkiksi juureksia, tulee joskus miettineeksi, että onkohan ne punnittu kuorineen vai ilman. Juuriselleristä lähtee aika paksulti kuorta pois, joten raastetta tulee vähän eri määrä, puntaroiko kuorineen vai kuorittuna. Tässä määrä on siis kuorittua selleriä, mutta kirjan ohjeessa on saatettu tarkoittaa selleriä kuorineen.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Porkkanat pihveiksi

Juurekset ovat syksyn kingi! Esimerkiksi porkkanat maistuvat sellaisenaan aivan ihanille, ja niitä söisi siltään vaikka kuinka monta peräkkäin. Porkkanaa kannattaa ehdottomasti raastaa myös pihveiksi asti, sillä raaste kypsyy nopsakasti ja ottaa kivasti vastaan makuja.

Olen aiemmin tehnyt porkkana-cashewpihvejä, ja ajattelin silloin, ettei parempia porkkanapihvejä olekaan. Nyt tein pihvejä hiukan eri tavalla eli vähemmillä mausteilla, ja taidan nostaa nämä porkkanapiffit palkintopallille noiden toisten kanssa. Salvia ja sipuli maustoivat pihvit, ja rouhituista pinjansiemenistä tuli mukavasti rakennetta.


PORKKANARAASTEPIHVIT

n. 350 g porkkanoita
2 kananmunaa
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
puolikas pienehköstä sipulista hienonnettuna
2 rkl korppujauhoja
6 salvianlehteä silputtuna
n. 1 tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
4 rkl pinjansiemeniä rouhittuna

paistamiseen öljyä tai nestemäistä margariinia

Kuori ja raasta porkkanat. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla, jos haluat, ennen kuin rouhit ne. Sekoita huolella kaikki ainekset sekaisin kulhossa. Suolaa kannattaa laittaa ensin maltillisesti. Paista koepihvi. Kuumenna lättypannun yhdessä kolossa rasvaa ja paista siinä pieni nokare pihvitaikinaa molemmin puolin. Maista ja tarkista maut. Kun olet säätänyt suolaisuuden mieleiseksesi, paista loppu taikina ohuehkoiksi pihveiksi lättypannun koloissa (näin saat kauniin pyöreitä pihvejä). Älä paista ihan täydellä lämmöllä. Muutamassa minuutissa porkkana kypsyy (riippuu tietenkin pihvien paksuudesta) ja voit kääntää pihvit, ja paistaa toisellekin puolelle kauniin värin.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Helpoista helpoin pikamajoneesi

Oletteko koskaan miettineet, että majoneesia on monta makua? Siis ihan tavallista maustamatonakin majoneesia. On hyvää ja on pahaa mautonta. Itse tehty majoneesi kuuluu osastolle "hyvää", mutta sen valmistaminen ja vispaaminen on aina ollut homma sinänsä. Jossain vaiheessa pääsin jyvälle maailman helpoimmasta ja stressittömimmästä tavasta tehdä majoneesia itse. Se onnistuu näppärästi sauvasekoittimella korkeassa astiassa. Hyvä ohjevideo löytyy esimerkiksi täältä.

Majoneesia voi maustaa käyttötarkoituksensa mukaan esimerkiksi sitruunalla, chilillä tai valkosipulilla. Tämänkertainen satsi sai mausteekseen raastettua sitruunankuorta ja ihan hiukan valkosipulia, sillä sitä tarjottiin paistettujen maivojen ja uunissa kypsennettyjen perunoiden ja porkkanoiden kera.


NOPEA MAJONEESI

1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
1 tl dijonsinappia
vajaa 1/2 tl suolaa
pari-kolme tippaa vaaleaa balsamiviinietikkaa
1 tl sitruunamehua
vähän raastettua sitruunankuorta
puolikas pienestä valkosipulinkynnestä silputtuna

Riko kananmuna varovasti korkeaan ja kapeaan astiaan (johon sauvasekoittimesi sopii). Keltuaisen on hyvä säilyä ehjänä. Lisää astiaan muut aineet. Laske sauvasekoitin kulhoon niin, että keltuainen jää kokonaan sen alle. Käynnistä masiina, pidä sitä paikallaan ja anna surrata, kunnes majoneesi on muotoutunut.

Tällä öljymäärällä majoneesista ei tule kovinkaan tanakkaa. Jos tarvitset jämäkämmän majoneesin, lisää öljyn määrää esimerkiksi desillä.


Majoneesia jäi toiseenkin kertaan. Pakko varmaan tehdä burgerit. Siinä tapauksessa taidan sekoittaa majoneesiin vähän Srirachaa eli chilikastiketta.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn satoa: Kantarelli-pinaattilasagne


Kantarellit ovat suloisia! Niiden väri ja muoto ovat ihanat, puhumattakaan mausta. Kantarellit eivät tarvitse seurakseen kummoisia makuja, koska ne ovat herkullisia melkein sellaisenaan paistettuna. Sipuli ja kerma toki sopivat niiden kaveriksi kuin nenä päähän, ja seoksen notkeutta säätämällä saat näin joko muhennoksen tai kastikkeen. Paistetun kalan kanssa kantarellimuhennos on herkkua, ja kastike sopii niin pastan kuin uusien perunoidenkin päälle.

Viime viikolla onnistuin tekemään lähes täydellistä sienilasagnea, kantarelleista eli keltavahveroista! Täydellistä lasagnessa oli maku, mutta aavistuksen mehevämpää se olisi saanut olla. Kastiketta tuli vähän naftisti, enkä viitsinyt kesken kaiken ryhtyä jatkamaan sitä. Tein pienen annoksen lasagnea, ja vuokaan mahtui aina kaksi lasagnelevyä rinnakkain. Ahnehdin ja halusin vuokaan neljä kerrosta, vaikka oikeasti soosi olisi riittänyt vain kolmen pastalevykerroksen kanssa. Säädän nyt tuon ohjeen hitusen reilummaksi niitä kahdeksaa pastalevyä varten.

Lasagne on tavallisesti vähän työläänoloinen ruoka, kun pitää värkätä kaksi kastiketta. Kun vähän oikaisee ja tekee vain yhden soosin - pääosassa vaikkapa kantarelli - on ruoka uunissa melko joutuin ja tiskiäkin tulee vähemmän. Maussa sen sijaan ei ole mitään vähemmän! Tämä oli niiiiiin hyvää!


KANTARELLI-PINAATTILASAGNE (n. 2-3 annosta)

8 lasagnelevyä (täysjyvälevyt sopivat tähän hyvin)

tilkka öljyä
1 sipuli
n. 200g kantarelleja
1 pieni valkosipulinkynsi
pari mustakaalin lehteä
70 g tuoretta pinaattia
0,75 dl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
200 g kantarellituorejuustoa
ripaus suolaa ja mustapippuria
3 salvianlehteä
tiraus sitruunamehua

+ juustoraastetta (raastoin cheddarjuustoa)

Laita uuni kuumenemaan noin 180 asteeseen. Hienonna sipuli ja valkoipulinkynsi. Putsaa kantarellit ja hienonna ne veitsellä rouheeksi. Ei haittaa vaikka joukossa olisi jokunen reilumpikin pala. Poista mustakaalista paksu lehtiruoti ja suikaloi lehdet. Huuhtaise pinaatinlehdet ja leikkaa niitäkin veitsellä vähän pienemmiksi.

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista sipulia ja sienihakkelusta siinä melko reippaalla lämmöllä viitisen minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää sitten valkosipuli, mustakaali ja pinaatti pannulle ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lämpöä kannattaa jo vähentää. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita ne hyvin muiden ainesten joukkoon, minkä jälkeen voit lisätä maidon. Sekoita huolella, ettei jää paukkuja. Sekoita joukkoon vielä kantarellituorejuusto ja silputut salvianlehdet. Kun juusto on sulanut, tarkista paljonko suolaa vielä tarvitaan ja lisää sitä, jos tarvitaan. Muista, että pastakin imee makuja, joten suolaa saa olla himpun reippaammin kuin mitä normaalisti laittaisit. Ripaus mustapippuria ja tiraus sitruunamehua viimeistelevät maun.

Kokoa lasagne: Aloita ihan pienellä määrällä kastiketta, jonka päälle laitat lasagnelevyt. Sitten taas kastiketta ja vähän juustoraastetta, jonka jälkeen taas levyt - ja niin edelleen. Päällimmäiseksi tulee kerros kastiketta ja juustoraastetta. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 50 minuuttia tai kunnes lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeillen pehmeiltä. Jos juustoraaste tummuu kovin paljon, voi vuoan päälle laittaa palan foliota tai leivinpaperia.





tiistai 22. elokuuta 2017

Currykauraa

Nyhtökaurasta ja Härkiksestä on tullut varmaan monen kotitalouden kasvisruoka-arkea, sillä ne molemmat ovat näppäriä ja nopeita valmistaa ja ottavat hyvin makuja/mausteita vastaan. Meillä niillä on korvattu jauheliha mm. tortillojen välissä ja kaalipadassa - melko erilaisissa makumaailmoissa ja oikein onnistuneesti.

Tämänkertainen mauste, curryjauhe, sopi nyhtökauraan erinomaisesti! Olin ajatellut liemeksi kookoskermaa, mutta sen puutteessa laitoin jääkaapissa ollutta ruokakermaa. Currykaura oli sen verran maukas kokemus, että teen sitä toistekin, mutta testaan kookosmaidon kanssa seuraavalla kerralla.


CURRYKAURA (4 annosta)

2-3 rkl öljyä
peukalonpään kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 tl curryjauhetta
1/2 - 1 tl chilijauhetta (meidän makuumme teelusikallinen antoi sopivasti potkua)
1 pkt nyhtökauraa (naturel eli maustamaton)
2 tl hunajaa
2 dl ruokakermaa (tai kookosmaitoa)
suolaa (ripaus tai reilumpi ripaus, maun mukaan)
yhden limetin mehu (tai maun mukaan)

Kuori ja silppua inkiväärinpalanen, valkosipulinkynsi ja sipuli. Kuumenna pannulla öljyä ja paista silppusekoitusta muutaman minuutin ajan sekoitellen, ei ihan täydellä lämmöllä. Kun sipulit alkavat pehmentyä, lisää pannulle curryjauhe ja chilipulveri. Sekoita ja paista vielä minuutin verran. Kippaa pannulle nyhtökaura, sekoittele ja paistele, jotta kaura saa makua mausteista. Kaada kerma (tai kookosmaito) sekaan, lisää hiukan hunajaa, ripaus suolaa ja puolikkaan limetin mehu. Anna pulpahdella hetken aikaa ja tarkista sitten maku. Suolaa, hunajaa ja limetin mehua voi lisätä mieltymystensä mukaan.

Kastikkeesta/muhennoksesta tulee aika paksua ja melko kamalan näköistä (mutta hyvin hyvää!). En viitsi sanoa, mikä itselläni tuli ulkonäöstä mieleen... arvioi itse. Piristä annosta tarjoilemalla kastike esimerkiksi villiriisin kanssa.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Hävikistä herkuksi: Kantarellipyttipannu ja hippunen nieriää

Lauantain herkkupäivällisestä - uusia perunoita, paistettua nieriää ja kantarellimuhennosta - saatiin vielä sunnuntaina herkkulounas, kun se pyöräytettiin paistinpannun kautta lautasille. "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" kuuluu sanonta, joka on niin totta! Keitetyt perunat nousevat ihan uudelle tasolle paistettuina, ja kun sekaan täräyttää kermaista kantarellimuhennosta, niin hertspiukka, ollaan jo melko sfääreissä.

Kantarellimuhennoksen tein simppelisti sipulista, kantarelleista ja kuohukermasta (siis edellisenä päivänä), ja maustoin sen vain suolalla ja mustapippurilla. Ihanat kantarellit eivät muuta kaipaa. Nieriää paistettiin pannulla, mausteena suolaa ja kevyesti valkopippuria.

Kun tuli seuraavan päivän lounasaika, paistoin pannulla eilisestä jääneitä keitettyjä perunoita (viipaloituna/pilkottuna) ensin hetken aikaa (kunnes alkoivat saada hiukan väriä) ja lisäsin sitten sekaan sipulisilppua yhden sipulin verran. Ripsautin jossain vaiheessa mukaan hiukan suolaa ja mustapippuria. Kun sipulit olivat pehmenneet, lisäsin joukkoon kantarellimuhennoksen jämät (sitä oli 2-3 reilua ruokalusikallista), sekoitin ja annoin paistoksen muhia muutaman minuutin ajan. Sitten laitoin pannulle kalapalat, jotka lämpenivät nopeasti.


Ilman kalaakin tämä pyttipannu olisi ollut älyttömän hyvää, joten kasvissyöjä tai kala-allergikko sekoitelkoot pelkät perunat ja kantarellihässäkän.

Ei tässä tämän kummempia ohjeita tarvita. Paista, sekoita ja maista - nam!

torstai 10. elokuuta 2017

Pikaiset burgerisipulit

Minulla ja nelisenkymmentä vuotta nuoremmilla on erilainen kanta sipulin sopivuudesta hampurilaiseen. Minä kannatan, nuorempi ei. Minun mielestäni väliin sopii erinomaisesti sekä raaka että paistettu sipuli. Ensiksi mainittua on meidän burgereissamme yleensä  - ei vain siksi, että se on hyvää, vaan siksi että herään paistetun sipulin haaveisiin siinä vaiheessa, kun on aika kasata burgerit.

Erään viikon burgerihaaveena oli kanaburgeri, joka kaatui sitten siihen, ettei lähikaupassa ollut broilerinjauhelihaa (eikä lomalaisilla ollut virtaa kävellä viidensadan metrin päähän parempaan kauppaan). Tavallista burgeria piristämään ostin sitten vuohenjuustoa ja tein ihan minisatsin paistettua sipulia. Sipulihässäkkään sujautin rohkeasti yhden mustan (fermentoidun) valkosipulinkynnen (joita ostimme Tukholman reissulta). Se sopi joukkoon hyvin, ja  toisenkin kynnen olisi ihan hyvin voinut laittaa. Jos sinulla ei tätä valkosipulia ole, niin laita yksi tavallinen kynsi.


PAISTETTUA SIPULIA BURGERIN VÄLIIN (ihan pikkuruinen satsi, kahteen burgeriin))

pari sipulia
öljyä paistamiseen
1 (musta) valkosipulinkynsi
hippunen suolaa
pari töräystä juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl  balsamiviinietikkaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Paista niitä pannulla aluksi melko kuumalla, sitten lempeämmällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Silppua valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Jatka paistamista ja lisää suolaa ja hunajaa joukkoon. Lisää pannulle myös hiukan balsamiviinietikkaa ja anna sipuleiden vielä muhia pari minuuttia.

Sitten vaan burgeria täyttämään!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Grillatun munakoison hyvä ystävä: mustavalkosipulikastike

Viime vuosina reissutuliaiset ovat yhä useammin olleet jollain lailla kytköksissä ruokaan ja matkoilta tuodaankin kotiin joku kiva astia tai oululaiselle eksoottista ruoka-ainetta. Nyt kesälomakeikan (Tukholma) erikoisuus oli musta valkosipuli, johon en ole näillä leveysasteilla vielä törmännyt. Musta valkosipuli on ymmärtääkseni tavallista valkosipulia, jota on pitkään ja hartaasti (siis ihan viikkoja tai kuukausiakin vissiin) muhitettu sopivan matalassa lämpötilassa. Tällöin valkosipulinkynnet mustuvat ja pehmenevät (rakenne oli vähän kumimainen ehkä), ja makuun tulee tummuutta ja juurevuutta. Valkosipulin kirpakkuutta ja väkevyyttä ei enää ole, ja jotkut kai luonnehtivat makua jopa jotenkin lakritsamaiseksi tai balsamicolle vivahtavaksi.

Koska tällaista tuotetta tuli siis ostettua, niin piti ryhtyä googlailemaan sille käyttötarkoitusta. Kokki Ottolenghin resepti oli juuri ihanasti kesään sopiva: grillatut munakoisoviipaleet ovat ihan huippuhyviä ja ajatus mustavalkosipulikastikkeesta toi sopivasti eksotiikkaa mukaan. Muokkailin reseptiä hiukan (vähensin valkosipulin määrää, kun jännitti, että mille se maistuu...), ja tuohon alle kirjatulla ohjeella saatiin tosi herkullinen kastike munakoisoille. Ällistyttävän hieno makuyhdistelmä!


MUSTAVALKOSIPULIKASTIKE GRILLATULLE MUNAKOISOLLE

4 mustaa (fermentoitua) valkosipulinkynttä
1/3 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
n. 1,5 dl kreikkalaista jugurttia
hiukan tilliä + rakuunaa + basilikaa + lehtipersiljaa silputtuna

Möyhennä mustat valkosipulinkynnet suolan, sitruunamehun. oliiviöljyn, mustapippurin ja parin jugurttiruokalusikallisen kanssa morttelissa melko tasaiseksi tahnaksi (tai surauta jollain härrävärkillä ne). Lisää sitten joukkoon loppu jugurtti ja silputut yrtit. Sekoita ja laita kastike jääkaappiin joksikin aikaa ennen tarjoilua.

* * *

Minä leikkasin munakoison pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ripottelin päälle hiukan suolaa ja sivelin yrttiöljyllä (jossa oli öljyyn sekoitettuna hiukan lehtipersiljaa ja basilikaa sekä tiraus sitruunamehua). Munakoisoviipaleisiin grillattiin molemmin puolin kaunis väri ja siinäpä ne myös ehtivät hyvin kypsyä. Kun munakoisoviipaleet oli grillattu, ne asemoitiin tarjoiluvadille ja mustavalkosipulikastiketta lusikoitiin päälle. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi ja lisämausteeksi oli öljyssä rapsakaksi paistettu chilisilppua ja tavallisen valkosipulin kynsiä viipaloituna, mutta minä jätin ne tällä kertaa pois.

Ai niin, tältä näyttää musta valkosipuli - vähän epäilyttävältä ja jännittävältä:

maanantai 7. elokuuta 2017

Best evö!: Seljankukkaposset

Posset on hapokkaalla hedelmämehulla hyydytettyä kermaa, jos joltakulta on tämä asia viime vuosina mennyt sattumoisin ohi. Kovasti erilaisia possetteja on eri lehdissä ja medioissa toitotettukin. Se on verrattain yksinkertainen valmistaa, joten jos se vielä on kokkeilematta, niin hopsansaa kattila esille!

Pidän kovasti seljankukkamehun mausta, joten ruotsalaisessa Elle Mat & Vin -lehdessä (nro 4/5, 2017) ollut resepti ei joutanut kauaa odottelemaan testausta Kotiharmin keittiössä. Minä lisäsin omin nokkineni hiukan seljankukkamehun määrää ja ripsautin myös hiukan sokeria joukkoon. Noilla muutoksilla lopputulos oli enemmän kuin ihanaa!


SELJANKUKKAPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,6 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
3 tl sokeria
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kuohukerma, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kuumenna seos ja anna sen kiehua hiljalleen noin kahdeksan minuuttia. Raasta sitten joukkoon sitruunan kuorta ja purista mukaan myös sitruunan mehua. Sekoita, anna ihan pieni hetki ässettyä, sekoita kevyesti, ja jaa seos sitten matalahkoihin jälkiruokakulhoihin. Matalissa tarjoiluastioissa posset jähmettyy todennäköisemmin kokonaan paremmin kuin esimerkiksi juomalasissa (jossa olen kyllä myös hyydyttänyt ja tarjoillut sitruunapossettia). Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän erinomaisesti koristeeksi, mutta lehdessä koristeena oli valkoherukoita.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Savusimpukkakastike pastalle

Jos olet sairas / kiireinen / laiska tai tarvitset muuten vain erinomaisen maukkaan ruuan ilman suurta vaivannäköä, suosittelen tarttumaan tähän reseptiin. Pastan kiehuessa ehtii valmistaa kastikkeen ja käydä välillä lepäämässäkin - tai puuhastelemassa joitakin kiireisen hommia (joita ei näin lomalaisena tule yhtään mieleen, vaikka kuinka pinnistelen).


SAVUSIMPUKKAKASTIKE PASTALLE
(riittää noin 3-4 annokseen)

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä punaista chiliä (laitoin vajaan puolikkaan)
2 dl kuohukermaa
1/3 kalaliemikuutiosta
pari teelusikallista raastettua sitruunankuorta
n. 2-3 rkl sitruunamehua
1 prk savustettuja simpukoita (200 g:n purkki)
ruokalusikallinen tillisilppua
hippunen suolaa ja mustapippuria

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja aloita kastikkeen valmistus (ja heitä pasta kattilaan kiehumaan, kun vesi kiehuu). Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi, ja halkaise chilinpätkä ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista sipuleita ja chilejä lempeähköllä lämmöllä hetken aikaa, välillä sekoitellen, kunnes sipulinpalat ovat pehmenneet. Liian kuumalla paistaminen kärventää valkosipulin, ja sitä tässä ei nyt tavoitella. Lisää sitten pannuun kerma, kalaliemikuutio, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehua (ensin pari ruokalusikallista). Nosta lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa hetken ajan. Maista, tarvitaanko lisää suolaa (simpukoistakin tulee hiukan, kun ne lisätään). Minä ripsautin vähän lisää tässä vaiheessa. Lisää joukkoon myös mustapippuria. Sekoita ja maista, ja lisää halutessasi vielä vähän sitruunamehua. Sen määrä on makuasia. Lisää ihan lopuksi, kun pasta alkaa jo olla kypsää, simpukat (joista on valutettu öljy pois) ja tillisilppu. Sekoita ja kuumenna, mutta keittää ei enää tarvitse.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lounassalaatti

Lounassalaatilta toivoisi riittävästi ruokaisuutta, että pärjää iltapäivään saakka - joko töitä tehden tai näin lomaillessa kevyttä dekkaria sohvanmutkassa lueskellen. Jos ei halua ruokaisuutta lihan tai kalan muodossa, ovat esimerkiksi kikherneet aivan loistava osanen salaattiin. Niiden ansiosta nälkä pysyy loitolla vähän kauemmin kuin "Lissabonilaisella salaatilla", jonka muuan kaupungissa matkaillut totesi olevan yhtä kuin salaatti-kurkku-tomaatti -viritelmä. Olen tarkkaillut Hannelen blogia, josko sinne ilmestyisi tarkka ohje tuosta eksoottisesta salaatista :) Vielä ei ole näkynyt...

En erityisemmin pidä salaatinkastikkeista. Vain harvoin vastaan tulee kastike, josta oikeasti pidän. Marinoin nyt kikherneitä (tai en tiedä, voiko marinoimiseksi sanoa sitä, että sekoittaa herneisiin sitä sun tätä) ja ajattelin niistä tulevan riittävästi kastiketta ja makua salaatitin. Toisaalta valmiiksi marinoidut fetakuutiotkin, joita lisäsin salaattiin, olisivat kyllä maustaneet sitä. En suuremmin pilkkonut salaattiaineita, mutta kurkkua sentään siivutin, enkä laittanut palana. Nopeaa, helppoa ja äärimmäisen hyvää. Niin hyvää, että meinasin kikherneiden makua tarkistaessani syödä useamman lusikallisen niitä - ennen kuin ne olivat salaattilautasella.



LOUNASSALAATTI MAUSTETUILLA KIKHERNEILLÄ

Marinoidut kikherneet:
1 pkt kypsiä kikherneitä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
pari ruokalusikallista sitruunamehua
hiukan raastettua sitruunankuorta
ihan pieni valkosipulinkynsi raastettuna
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. lehtipersiljaa, basilikaa, salviaa)
ripaus mustapippuria

Sekoita muut aineet kikherneiden joukkoon ja lado maustettuja herneitä haluamasi määrä muun salaatin päälle.

Salaattia varten tarvitset lisäksi esimerkiksi
- romainesalaattia ja rucolaa
- tomaattia
- kurkkua
- (marinoituja) fetajuustokuutioita
- punasipulia / sipulinvarsia


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juustokakkua ilman vuokaa

Juustokakkureseptejä löytyy moneen makuun. Välillä maistuu tuhti uunissa kypsennetty juustokakku marjakastikkeen kera, välillä tekee mieli hyydytettyä keksipohjaista juustokakkua. Joskus taas ei tiedä, minkälainen maistuisi, ja silloin tulee tehneeksi jotain aivan erilaista.

Hääräsin lomamaanantaina tovin jos toisenkin keittiössä valmistaessani pökerryttävän ihanaa pestolasagnea, ja jälkkäriosastollekin päätin tehdä jotain italialaista. Seikkailin tuon lasagnen reseptiikasta vastaavan kokkirouvan sivuilla ja törmäsin limoncello-juustokakun ohjeeseen. Erittäin houkutteleva ohje, mutta ajattelin oikaista. Tekisinkin pelkkää juustokakkumassaa ilman liivatetta ja murustelisin keksiä sen rinnalle tai päälle - tai johonkin. Lasagnen jälkiruuaksi tarjoilin juustokakun lasista, mutta tänään asettelin juustopalleron lautaselle keksimurun ja basilikasokerin kanssa. Tee sinä oma versiosi oman taiteellisen silmäsi mukaan!

En tehnyt juustomassasta kovin makeaa, vaan pikemminkin raikasta. Sinä voit lisätä sokeria joukkoon oman makusi mukaan.


JUUSTOKAKKU ILMAN VUOKAA (ja ilman liivatetta)
3 - 4 annosta

250 g mascarponejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
n. 3 rkl tomusokeria
hiukan raastettua sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
(2 cl limoncello-likööriä)

1 murennettu kandisokerikeksi / ruokailija
vadelmia koristeeksi

Sekoita tuorejuustosta ja muista aineksista tasainen massa. Annostele se laseihin tai lautaselle. Jos teet annokset laseihin, voit painaa jokaiseen lasiin juustomassaan vadelman tai pari piiloon ja lisätä vielä hiukan juustoseosta päälle. Murenna keksit hienohkoksi jauheeksi/muruksi ja lusikoi juustomassan päälle. Koristele vadelmilla.

Jos haluat päästää taiteellisen sielusi valloilleen, kokoa haluamasi annokset lautasille. Minä laitoin alla olevalle lautaselle ensin keksimurua, sitten pyörittelin kahdella ruokalusikalla juustomassasta palleron, ja ripottelin toiselle reunalle basilikasokeria (muutama basilikanlehti ja vähän sokeria hierotaan morttelissa tasaisen vihreäksi sokeriksi). Koristelin annoksen komeilla vadelmilla ja pallobasilikan lehdillä.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!


AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Gochujang-härkistä

Näin kuumimman (toivottavasti myös säiden puolesta) grillimakkarakauden kynnyksellä täytyy välillä myös pitäytyä ihan pelkässä kasvisruuassa. Meillä ei erikseen ja kalenteroidusti vietetä kasvisruokapäiviä, vaan ne ovat osa arkiruokarytmiä hyvin luontevasti. Härkis on kiva ja maistuva proteiininlähde kasvisaterioihin, ja tällä kertaa se maustettiin korealaisittain gocujang-chilimaustetahnalla. Työpäivän jälkeen riisin kypsyessä ehti helposti tehdä härkislisukkeen ja tarkistaa vieläpä verkosta tuoreimmat käänteet ja kommentit hallituskuvioissa (ja puoluehärdellissä).


GOCHUJANG-HÄRKIS

pari ruokalusikallista öljyä paistamiseen
1 sipuli
puolikas (suippo)paprika
kourallinen parsakaalinnuppuja
2 porkkanaa
2 cm:n pätkä inkivääriä (=reilu ruokalusikallinen silputtuna)
4 valkosipulinkynttä
reilu teelusikallinen Gochujang-chilitahnaa (tai maun mukaan)
1 pkt Härkistä
vajaa 1 dl soijakastiketta (säädä kastikkeella suolaisuus makusi mukaan)
2,5 dl vettä + 1 tl Maizenaa
1 dl sipulinvarsia (tai kevätsipulia) silputtuna

Kuori ja suikaloi sipuli. Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa parsakaalin nuppuja hiukan pienemmiksi paloiksi. Suikaloi paprika. Kuori ja raasta/hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. 

Kuumenna paistinpannulla tai wokkipannulla öljyä ja paista siinä ensin sipulia, paprikaa, porkkanasiivuja ja parsakaalipaloja viitisen minuuttia (oikein reilulla lämmöllä, välillä sekoitellen). Lisää sitten joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista vielä minuutti-pari (varo, etteivät pala). Vähennä lämpöä ja lisää pannulle Härkisrouhe, chilitahna ja soijakastiketta (laita ensi puolisen desiä ja lisää myöhemmin, jos haluat), ja sekoita hyvin. Sekoita veden joukkoon Maizena ja kaada pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita, ja anna kiehahtaa parin minuutin ajan. Maistele ja lisää tarvittaessa vielä soijakastiketta suolaisuuden lisäämiseksi. Lisää joukkoon ihan lopuksi, juuri ennen tarjoilua, silputut  (kevät)sipulinvarret.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lisuketta tai pääruokaa: linssejä ja munakoisoa

Linssit ovat hyviä ja ravitsevia, ja sopivien kumppaneiden kanssa niistä saa kokonaisen aterian. Proteiinikertymä on kerralla kuitattu, vitamiinit ja hivenaineet saatu, eikä tarvitse kuikuilla lihan perään. Linsseistä saa kuitenkin kivan lisukkeen lihalle tai kalalle, ja tällä kertaa uunissa kypsennetty kana sai seurakseen linssi-munakoisomuhennosta. Tämä on erinomainen lisukevaihtoehto riisin, ohran, potun tai pastan sijaan.


LINSSI-MUNAKOISOMUHENNOS

öljyä
1 munakoiso
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
2 dl punaisia linssejä
noin reilut 3 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl balsamiviinietikkaa
1/2 dl yrttisilppua (esim. tuoretta basilikaa, persiljaa, oreganoa, minttua...)
hiukan mustapippuria
ripaus suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa

Pese ja kuutioi munakoiso suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna korkeareunaisella paistinpannulla öljyä ja laita munakoisopalat paistumaan. Paista munakoisoja oikein kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan saaneet väriä. Voit lisätä öljyä pannulle välillä, mutta pidä joku tolkku - munakoisot imaisevat helposti melkoisen satsin, eikä tavoite ole, että ne lilluvat öljyssä. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle hiukan öljyä sekä sipulikuutiot ja valkosipulisilppu. Pienennä lämpöä ja kuullota sipuleita munakoisopalojen seassa sekoitellen, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä pannulle paistumaan.

Huuhtele linssit ja lisää ne pannulle. Lisää myös kolmisen desiä vettä ja kasvisliemijauhe. Sekoita, laita kansi päälle ja anna linssien hautua kypsiksi. Tämä kestää kymmenisen minuuttia. Kannattaa välillä sekoittaa ja tarkistaa nestetilanne (voit lisätä tarvittaessa hiukan vettä). Kun linssit ovat kypsyneet, lisää sekaan balsamiviinietikka ja yrtit sekä mustapippuri ja hunaja. Sekoita ja tarkista vielä suolan määrä sopivaksi.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kanaa ja kirsikkapiirasta

Kun uuni lämmitetään ruuanlaittoa varten, on taloudellista tehdä samoilla lämmöillä myös jotain leivonnaista, eikö vain?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin paitsi yrttikanalla, myös Twin Peaksin kirsikkapiiraalla. Aloitimme nimittäin katsomaan tuon kulttisarjan uutta kautta, ja se vaati ehdottomasti piirasta ja kahvia. Molemmat maistuivat Twin Peaksin ohessa aivan mahdottoman hyvälle. (Nyt on neljä jaksoa katsottu ja olen enemmän pihalla kuin monessa muussa sarjassa tässä vaiheessa. Välillä on tuntunut, että olen Kiasmassa katsomassa jotain audiovisuaalista installaatiota... Tunnelmassa on kuitenkin jotain koukuttavaa, joten katsotaan nyt loppuun asti, mimmoisia kuvioita sinne Cooperin monien kasvojen taakse kehkeytyy.))

Sunnuntaikanamme oli luullisten paistipalojen muodossa ja sai mausteekseen karkeaa dijonsinappia ja kasan yrttejä. Kannattaa survoa mausteet aina broiskun nahan alle, jolloin ne pääsevät kunnolla maustamaan lihaa, eivätkä valu nahkaa myöten vuoan pohjalle.



YRTTISET BROILERIN PAISTIPALAT

n. 600 g nahallisia kana-/broilerpaloja (luullisia paistipaloja tai koipireisiä)

n. 1dl yrttisilppua (tuoretta basilikaa, oreganoa ja persiljaa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl karkeaa dijonsinappia
5-6 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita yrtit ja muut maustetahnan ainekset sekaisin kulhossa. Öljyä tulee sen verran, että seoksesta tulee paksuhko tahna, joka ei valu heti pois kanojen päältä. Ripsauta hiukan suolaa kanojen alapuolelle. Irrottele kanapalojen nahkoja lihasta työntämällä sormet varovasti väliin. Lusikoi yrttitahnaa jokaisen kanapalan nahkan alle ja nosta palat uunivuokaan nahkapuoli (eli yrttitahnapuoli) päälle päin. Lorauta hiukan oliiviöljyä vielä kanojen päälle ja ripsauta halutessasi hippunen suolaakin. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 1 h 10 minuuttia tai kunnes palat ovat kypsentyneet kunnolla.

* * *

Jälkiruuaksi kirsikkapiirasta ja Twin Peaksia, kyllä kiitos!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Pari pannusiikaa, kiitos!

Minulla on sen tason ruotokammo, että tohdin syödä kalaa vain huolellisesti fileoituna tai kunnolla jauhettuna. Siksipä kalatiskillä myytävät pannusiiat ovat jääneet meillä aina sinne tiskin jäihin.

Koska tänään olin jo yltiö(uhka)rohkealla tuulella ja kävin elämäni ensimmäisellä pyörälenkillä lukkopolkimien kanssa, ajattelin, että samaan rohkeuden sumaan sopii myös kala ruotoineen päivineen. Ostimme siis pannusiikaa kauppahallista. Sepä olikin hyvä ostos. En joutunut peloistani huolimatta ruotojen uhriksi, ja kala maistui oikein hyvälle. Teemme toistekin. (En myöskään kaatunut pyörälenkillä, joten päivässä oli monta onnistumista.)


PANNUSIIKA (kahdelle)

2 pannusiikaa (eli pientä siikaa perattuna)
suolaa
4 viipaletta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
pätkä sitruunaruohoa (mäiski vartta puukon kahvapäällä muutaman kerran)
puolikkaan limetin mehu

paistamiseen voita ja rypsiöljyä

Tee siikoihin molempiin kylkiin muutama viilto terävällä veitsellä. Ripottele kalojen sisään ja pinnalle suolaa. Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tai pelkkää voita, jos niin haluat) ja heitä sinne paistumaan inkiväärisiivut, valkosipulinkynnet (kokonaisina) ja sitruunaruoho. Anna niiden maustaa öljy-voiseosta hetki ennen kuin nostat kalat pannulle. Paista kaloja molemmilta puolilta viitisen minuuttia ja valele välillä pannulla olevalla rasvalla. Lopuksi purista sekaan puolikkaan limetin mehu ja anna muhia pari minuuttia. Valele vielä kaloja samalla kerran-pari.

Nopean ja hyvän lisäkkeen (joka toimii melkein kastikkeena) kalalle saat esimerkiksi paistamalla nopeasti pannulla valkosipulinkynnen (viipaloidun), muutaman kourallisen tuoretta (huuhdeltua) pinaattia ja pari reilun kokoista tomaattia. Ripaus suolaa ja pieni töräys juoksevaa hunajaa riittää mausteeksi.

Kalan ja pinatti-tomaattihöystön lisäksi lautaselle lastattiin uunissa paahdettuja perunoita, porkkanoita ja kukkakaalta (joiden mausteena oli vain suolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria).

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvää ja kylmää! - jäätelötesti

Suomeen on viime vuosina ilmaantunut paitsi pienpanimoita myös pieniä jäätelötehtaita (pienjäätelimöitä?) ilahduttavan monta. Niiden tekemät jäätelöt voittavat mielestäni jäätelöjättien pakettijäätelöt sekä maussa että koostumuksessa satanolla. Hinnalla nämä noin puolen litran kylmät herkut eivät kilpaile, mutta ainakin pienessä taloudessa raskii niitä ostaa. Parhaimpiin tosin saattaa kehittyä riippuvuus ja himo, jolloin jäätelöpaketti kannetaan kotiin tuon tuostakin.


Oululainen blogaanijoukkio testasi eilen ihanalla Suomi100-brunssilla muutaman kotimaisen jäätelötehtaan tuotteita. Näin toukokuisena lumipyrypäivänä on ihan oikea aika koota testin tuloksia.

Ostin testiin nyt mukaan Kolmen kaverinSuomen jäätelön ja Jymyn jätskejä. Jokaiselta oli mukana vaniljajäätelö, mutta makujäätelöt valikoituivat ihan summamutikassa, eikä niissä ajateltu tasapuolisuutta tai vertailukelpoisuutta millään lailla. Jäätelömakuja näillä tehtailla on muuten melkoinen määrä, joten valinnanvaraa ja maisteltavaa riittäisi helposti kesän jokaiselle viikolle.         

Kaksitoistahenkinen raati arvioi jäätelöiden tuoksua, ulkonäköä, koostumusta ja makua. Luonnollisesti ja perinteisesti kulutusmittarina (eli paljonko söisin) oli muumimukillinen. Raati oli täynnä kokeneita maistelijoita, sillä aiemmin on testattu mm. sinappeja, jouluoluita, glögejä, kuplajuomia ja grillimättöjä. Jäätelöiden arviointi otettiin siis niin tosissaan kuin railakkailta naurunpyrskähdyksiltä kyettiin. Joku totesi, että harvoinpa tulee jäätelöitä myös haisteltua. Nyt haisteltiin ja tuoksuissa oli eroa!


Vaniljajäätelö oli raatimme suurimman ja tarkimman asiantuntijan, tulevan eskarilaisen, mielestä kirkkaasti ykkönen verrattuna makujäätelöihin. Kaikissa vaniljajäätelöissä oli runsaasti vaniljansiemeniä todisteena aidon vaniljan käytöstä. Värissä, tuoksussa, koostumuksessa ja maussa oli eroja, mutta ei kovinkaan suuria. Niinpä vaniljajäätelöt olivat keskenään kovin tasaväkisiä, ja niukan voiton vei Jymyn vaniljajäätelö. Kakkoseksi pääsi Kolmen kaverin vaniljajäätelö ja kolmas oli Suomen jäätelön vaniljajätski.


Makujäätelöistä testasimme tällä kertaa kuusijäätelön, raparperijäätelön ja mustikkajäätelön. Näitä testatessa nuorimman raatilaisen kasvoilta kuvastui paikoin hämmästystä ja paikoin pettymystä - ja nenänvarteen sekä otsalle kehkeytyi ryppy poikineen. Vain mustikka taisi saada jonkinmoisen hyväksynnän - myös meiltä aikuisilta se sai makujäätelöistä parhaimmat pisteet. Kuusijäätelö herätti vilkkaan keskustelun. Kukaan raatilaisista ei maistellessaan pystynyt nimeämään, mille jäätelö maistuu. Taidettiin ehdotella villiyrteistä saunavihtaan ja nokkosiin eli kuitenkin jäljillä eli luonnossa oltiin. Jäätelö maistui vihreältä, se todettiin! Ja yllättävän hyvältä! Eniten hämmennystä herätti raparperijäätelö, joka jäi makujäätelöarvioissa kolmanneksi. Sen mausta ei saatu millään kiinni, ja sitä arveltiin mm. hedelmäjäätelöksi. Makujen paljastuttua totesimme, että jos tietää mitä syö, se myös maistuu täsmälleen sille. Kyllä on ihmismieli jännä, kun täydentää makuhavaintoa.

Kiitos kaikille ihanille raatilaisille! Valmistaudumme seuraaviin testauksiin...

* * *

PS: Oulun alueellakin on pari oikein hyvää jäätelötehdasta: Sortolan jäätelö ja Tähtijätski. Sortolan jäätelöä en löytänyt kaupasta, joten päätin jättää Tähtijätskinkin nyt väliin. Molempien jäätelöä olen syönyt aiemmin ja ne ovat olleet ihania! Ehkä seuraavaan jäätelötestiin (sitä on jo suunniteltu) yritämme löytää mansikkajäätelöt molemmilta kotipuolen valmistajiltakin.

Kyllä kesä vielä tulee ja lumipyryt loppuvat.
Nimimerkki "Toiveikas"

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pientä makeaa: macaron-leivokset

Jos mielit jotain oikein makeaa ja hienostunutta (ja gluteenitonta!) kahvipöydän sulostuttajaa, valmista macaron-leivoksia. Minä olen tehnyt niitä muutaman kerran. Ensimmäinen yritys oli naurettava ja raivostuttava yhtä aikaa: Sain aikaan murenevia kokkareita. Sen jälkeen olen kokenut onnistumisia ja voin sanoa, että ei macaronien valmistaminen niin kauhean vaikeaa ole. Oikeastaan päinvastoin. Tarvitaan vain malttia ja tarkkuutta - ja uskoa itseensä.

Nyt käyttämäni ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä nro 8/2017. Siinä ohjeistettiin sekoittamaan mantelijauhetta ja tomusokeria tehosekoittimessa, jotta jauheesta tulisi oikein hienoa. Minä luistin tästä vaiheesta ja lopputuloksesta onkin havaittavissa mantelimurua. Makuun se ei vaikuttanut, joten annoin itselleni tämän laiskuuden anteeksi.


MACARONIT (20 kpl)

90 g (eli 3) munanvalkuaista
1/4 tl suolaa
30 g sokeria (2 kukkurallista ruokalusikallista)
110 g mantelijauhetta (2,5 dl)
200 g tomusokeria
1/4 tl elintarvikeväriä jauheena

Erottele huoneenlämpöisistä kananmunista valkuaiset kulhoon (kulhon pitää olla ihan puhdas ja kuiva). Tässä pitää olla hyvin tarkkana, ettei yhtään keltuaista pääse livahtamaan sekaan. Jos pääsee, ei valkuaisesta tule kovaa vaahtoa.

Sekoita keskenään mantelijauhe ja tomusokeri. Sekoita ne tehosekoittimessa, jotta mantelijauheesta tulee entistä hienompaa.

Lisää valkuaisten joukkoon suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää. Lisää sitten vaahtoon siivilän läpi tomusokeri-mantelijauheseos muutamassa erässä taikinanuolijalla varovasti sekoittaen/nostellen. Samalla voi lisätä värijauhetta. Liian riuskat otteet sekoituksessa pilaavat taikinan.

Levitä uunipellille leivinpaperia. Laita macarontaikina pursotinpussiin (pyöreä tylla sopii tähän tarkoitukseen). Pursota taikinasta noin kahden sentin kokoisia nokareita pellille. Kun olet pursottanut yhden pellillisen (minulla mahtuivat kahdelle pellille), tasoita mahdollisesti pintaan jääneet huiput kostutetulla sormenpäällä. Pursota sitten loputkin macaronit. Anna macaronien levätä 30-60 minuuttia ennen paistamista. Pinnan tulee hiukan kuivua ja nahistua.

Laita uuni kuumenemaan 130 - 150 asteeseen (minulla oli jossain puolivälissä tuota). Paista macaroneja uunin alaosassa 14 - 16 minuuttia. Anna niiden jäähtyä ennen kuin irrottelet ne leivinpaperista.

Täytteeksi sopii esimerkiksi lemon curd, lime curd tai vadelma curd (eli hedelmä-/marjalevite) sellaisenaan tai maustamattomaan tuorejuustoon sekoitettuna. Minä käytin tällä kertaa vadelma curdia. Sipaise täytettä macaronin tasaiselle puolelle ja paina kevyesti toinen macaron päälle.



Macaron-leivokset sopivat kevään ja kesän juhlapöytiin, mutta ovat myös erinomainen tuliainen!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Donitsit uunissa

Minun isäni on oikea pullahiiri. Hän ei sanojensa mukaan pidä makeasta, mutta suosikkileivonnaisiaan ovat munkit ja donitsit. Mikähän niissä on se "ei makea" -osuus, kysyn minä! Ei ainakaan ensivaikutelma, kun haukkaa ja saa suun (ja suupielten) täydeltä sokeria.

Tämä äskeinen aasinsilta johdattaa kohti donitsipeltiä: Koska minulla on sellainen, täytyy sitä myös käyttää. Vain kerran aiemmin on donitsipelti päässyt uuniin, enkä ollut sillä kerralla ihan tyytyväinen donitseihin. Ne maistuivat ihan kivoilta kyllä, mutta koostumus oli jotenkin liian höttökakkumainen. Nyt kokeilin donitseja ihan eri ohjeella (tämmöinen Pirkka-ohje) ja tykkäsin lopputuloksesta enemmän. Mausteena näissä oli kardemummaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla raastaisin mukaan myös hippusen appelsiinin tai sitruunan kuorta.

Minun donitsipeltini on kuusipaikkainen, joten paistoin ensin kuusi donitsia, pesin pellin ja paistoin sitten toiset kuusi.


DONITSIT (donitsipellillä) 12 kpl

3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta 
1/2 tl ruokasoodaa 
1/2 tl kardemummaa 
50 g voita sulatettuna
1,5 dl piimää 
1 kananmuna

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele donitsipellin kolot.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja kardemumma kulhossa. Sekoita voisula, piimä ja kananmuna jauhoseokseen. Pursota taikina pursotinpussilla rinkuloiksi koloihin. Minun oli vähän vaikea arvioida ensimmäisellä kierroksella, mikä olisi sopiva määrä taikinaa per kolo. Pursotin jokaiseen yhden rinkulan, ehkä vähän alle puoleenväliin kolon korkeutta. Pariin rinkulaan pursotin reilummasti ja ne nousivat uunissa niin, että reikä umpeutui ja ne muistuttivat isoja muffineita.

Paista donitseja 200-asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia.



Jos haluat kuorruttaa donitseja, niin voit keitellä päälle suklaakinuskin:

1 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
50 g valkosuklaata (laitoin kylläkin Fazerin sinistä ja vähän vähemmän)

Keitä fariinisokeria ja kermaa kattilassa välillä sekoitellen noin 7 minuuttia. Sulata sitten joukkoon paloiteltu valkosuklaa. Anna kinuskin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin dippaat donitsit siihen. Kasta donitsien sileämpi puoli (eli se pohjapuoli, joka oli donitsipeltiä vasten). Ripottele kinuskin päälle haluamiasi strösseleitä tai luiruttele viiruta sulatetusta suklaasta. Minä sulatin myös vähän suklaata ja dippasin pari donitsia siinä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sitruunainen mämmi-lakritsijälkiruoka

Harjoittelen syömään mämmiä. En vielä pysty sitä sellaisenaan popsimaan, mutta mämmidrinkki menee jo alas. Toinen hyvä tapa syödä mämmiä oli mämmi-lakritsijälkiruoka (ohje täältä). Hassun harmaan väristä sitruuna-lakurahkaa sekoitettiin mämmin sekaan ja tuota seosta kerrostettiin jälkiruuaksi sitruunaisen kermavaahdon kanssa. Ei hassumpaa (ja helppo tehdä) eli sopii hyvin mämmitreeniksi.


SITRUUNAINEN MÄMMI-LAKUJÄLKIRUOKA (2 reilua annosta)

100 g mämmiä
1 prk sitruuna-lakurahkaa
1/4 tl anista jauhettuna (jäi laittamatta)
1 dl kuohukermaa
1/2 dl jugurttia (laitoin turkkilaista, ohjeessa oli vaniljajugurttia)
vajaa puoli desiä lemon curdia (tai lime curdia, jota minä laitoin)
lisäksi suklaa-lakritsakeksejä, lakuja tms.

Sekoita mämmi ja rahka keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja lisää vaahdon joukkoon jugurtti ja lemon curd. Annostele mämmi- ja kermaseoksia jälkiruokakulhoihin kerroksittain. Ripottele väliin myös keksimuruja (minulla ei ollut keksejä). Koristele keksimuruilla ja/tai lakupaloilla.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mämmipirtelö (vodkalla tai ilman)

Meidän taloudessamme mämmi-innostusta on 50 %:lla asukkaista. Minä edustan sitä toista viiskytprosenttista - sitä, joka ei mämmistä perusta. Vain kerran olen aidosti mämmistä tykännyt. Silloin se oli osa drinkkiä. Juoma oli täyteläinen, vaniljainen ja pirtelömäinen, ja nyt tuota kokonaisuutta lähdettiin testaamaan kotioloissa. En taannoin mämmidrinkin äärelle päästessäni kunnolla nähnyt, mitä baarimikko siihen laittoi, joten nyt piti säveltää.

Lopputulos oli minun mielestäni ihan liian mämminen, Armastuksen mielestä juuri sopivan mämminen. Laitan ohjeeseen summittaiset määrät aineksista, niin voit itse painottaa mitä haluat. Eikä tähän ole pakko laittaa alkoholia, vaan voi tehdä pääsiäisen jälkkäriksi tai välipalaksi jäätelöisen mämmipirtelön! Silloin kannattanee lisätä joukkoon hiukan maitoa, niin pirtelöstä ei tule liian tanakkaa.


MÄMMIDRINKKI / MÄMMIPIRTELÖ (2 annosta)

n. 3 - 4 dl hieman pehmennyttä vaniljajäätelöä (laitoin toooooosi ihanaa Suomen jäätelön vaniljajätskiä)
n. 2 rkl mämmiä
1 rkl vaniljasiirappia
(6-8 cl (maun mukaan) vodkaa / vaniljavodkaa)

Surraa kaikki ainekset pirtelöksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Makea chilikastike

Kun kerran teet itse makeaa chilikastiketta, et ihan hevillä kaupan pulloon tartu. Itse tehdyssä soosissa ei ole tunkkaisuudesta tietoakaan - ei myöskään lisä- eikä säilöntäaineista. Upea väri ja ihana maku!

Minä tein kastiketta tarjottavaksi katkarapu-inkiväärigyozojen kanssa. Sain ohjeen aasiaruokakurssilta, jossa kastiketta tehtiin aika reilu satsi. En hoksannut kysyä, kuinka pitkään soosi säilyy jääkaapissa. Etikan ansiosta luulisin sen pärjäävän kotvasen. Ellei tule syödyksi suit sait.


SWEET CHILI -KASTIKE (reilu satsi, josta minä tein puolikkaan)

200 g punaisia chilejä
5 dl riisietikkaa
500 g sokeria
1 rkl suolaa

Poista chilien kannat ja halkaise chilit pituussuunnassa. Poista siemenet. Minä kaapaisin ne pois pikkulusikalla, kävi joutuisasti. (Kumihanskat käsissä ei ole huono valinta isoa chilikasaa käsiteltäessä. Minä en käyttänyt, mutta olin ekstravarovainen, etten hieraissut välillä silmiä.) Soseuta chilit blenderissä tai sauvasekoittimella.

Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja suola. Lisää joukkoon chilisose ja keitä seosta miedosti poreillen, kunnes lämpötila on 106 astetta. Minä mittasin lämpömittarilla, mutta ilmankin pärjää. Tuossa lämpötilassa nimittäin kastike alkaa paksuuntua juuri sopivaksi ja sen voi testata lusikan kuperalla puolella. Kun lusikkaa käyttää kastikkeessa ja sormella vetäisee viivan lusikan kuperalle puolelle kastikkeen keskelle, pitäisi siihen jäädä puhdas alue eikä kastike enää valu takaisin. Selitinköhän tämän nyt yhtään ymmärrettävästi? Jos en, niin hommaa digitaalinen lämpömittari, on hyvä se.

Jäähdytä kastike ennen tarjoilua.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Katkarapu-inkiväärigyozat

Reilu viikko sitten olin hyvässä seurassa ja hillittömän hyvän ruuan äärellä eli kokkikurssilla Ruokamies Joonas Hämäläisen ruokastudiolla muutaman oululaisen ruokabloggarin kanssa. Valitsimme kokkikurssivalikoimasta aasialaisen ruuan kurssin, joka ylitti ihan kaikki odotukseni! Mahottoman hyvä ja kiva ope, selkeät reseptit, rennonletkeä tunnelma ja ennen kaikkea hirmuisen hyviä makuja koko rahan edestä.

Saimme kurssilta mukaamme kasan ohjeita, joista olen viikon arponut, mitä tekisin ensimmäisenä. Oikeastaan ihan sama, mistä aloittaa, koska joka tapauksessa meillä tehdään varmasti ihan kaikkea uudelleen. Päätin tehdä nyt alkuruuaksi gyoza-nyyttejä ja pääruuaksi lohta dtom kha (mausteisessa kookoskermaliemessä). Kurssi-iltana gyozat saivat täytteeksi kiinankaalin ynnä muun lisäksi savulammasta, mutta minä päätin vaihtaa sen nyt katkarapuihin.


Gyozat vaativat vähän askartelua, mutta eivät mielestäni ole mitenkään ylivoimaisen vaikeita tehdä (vaikkakin ainakin aloittelijalle melko aikaa vieviä). Taikina koostuu kolmesta aineksesta ja vaatii vähän lihasvoimaa muotoutuakseen. Me rullasimme taikinan levyiksi pastamankelilla (ja teimme sitten muotilla pyöreitä levyjä), mutta kurssilla taikinavastaava kauli tehokkaasti jokaisen taikinapalan erikseen. Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 24 gyozaa. Tein nyt tuon koko satsin, mutta laitoin puolet valmiiksi täyteyistä gyozoista pakasteeseen. Sulatuksen jälkeen ne keitetään ja paistetaan. Toivottavasti toimivat pakastusreissunkin jälkeen hyvin.

Minä aloitin gyozoiden teon laittamalla täytettä varten kiinankaalin suolan kanssa "itkemään" ja heti sen jälkeen tein taikinan. Kun taikina oli valmis, jatkoin täytteen tekemisellä. Näin työvaiheet etenivät järkevästi ja joustavasti.


KATKARAPU-INKIKVÄÄRIGYOZAT (24 kpl)

Täyte:

500 g kiinankaalta (minulla oli vain n. 400 g ja hyvin riitti)
1 tl suolaa
3 kevätsipulin vartta
2 pientä valkosipulinkynttä (tai 1 iso) raastettuna
3 rkl raastettua inkivääriä (ohjeessa oli 2 rkl, mutta noin ruokalusikallinen lisättiin kurssilla vielä valmistusvaiheessa)
tilkka rypsiöljyä

1,5 tl sokeria
1,5 rkl soijakastiketta
1,5 rkl sakea
3 rkl vettä
1,5 tl seesamiöljyä
1,5 rkl Maizenaa

180 g kuorittuja sulatettuja katkarapuja

Muista ottaa katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Huuhtele kiinankaali ja suikaloi se ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kulhoon ja sekoita joukkoon suola. Anna maustua 30 minuuttia. (Voit tässä vaiheessa siirtyä valmistamaan taikinaa ja jatkaa täytettä, kun taikina on valmis.)

Leikkaa kevätsipulit ohuiksi renkaiksi. Kuori ja raasta inkivääri ja valkosipulinkynnet. Kaada kiinankaalisuikaleet siivilään ja valuta ja puristele kaikki neste pois. Kuullota paistinpannulla öljyssä kevätsipulia, inkivääriä ja valkosipulia muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon kiinankaali ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen.

Sekoita kulhossa kastikeainekset eli sokeri, soija, sake, seesamiöljy, vesi ja Maizena. Rouhi sulaneet katkaravut pienemmiksi paloiksi ja lisää ne pannulle yhdessä kastikeliemen kanssa. Sekoita hyvin ja anna kypsyä vielä hetken ajan, jotta Maizena kypsyy. Nosta täyte jäähtymään.


Taikina:

300 g vehnäjauhoja
0,5 rkl suolaa
1,5 - 2 dl vettä

Kiehauta vesi ja lisää siihen suola.

Siivilöi vehnäjauhot kulhoon ja sekoita kuuma vesi jauhojen joukkoon. Älä laita heti kahta desiä vettä, vaan ensin reilu desi ja sitten vähän kerrallaan lisää. Sekoita ensin vaikka puuhaarukalla, sillä kiehuvan veden ansiosta taikina on tosi kuumaa. Heti kun näpit antavat myöten niin ala työstää taikinaa käsin. Taikinasta pitää muodostua kiinteä pallo, jota vaivataan työ-/leivintasolla noin 10 minuuttia käsin. Noin viiden minuutin kohdalla taikinan koostumus alkaa muuttua, joten ole sinnikäs ja vaivaa tuo kymmenen minuuttia. Silloin taikina on kiinteä ja kimmoisa pallo.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele ne noin 3 cm:n paksuisiksi tangoiksi. Kääräise tangot tuotekelmuun ja jätä ne lepäämään puoleksi tunniksi.


Täyttäminen ja kypsentäminen:

Leikkaa kumpikin taikinatanko 12 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Peitä pallot hiukan kostealla (ei märällä) liinalla etteivät ne kuivu ennen kaulimista. Kauli jokainen pallo noin kymmensenttiseksi ympyräksi (siis halkaisijaltaan) ja siisti ne muotilla ihan pyöreiksi. Peitä kaulitut levyt kevyesti kostutetulla liinalla, etteivät ne kuivu. (Jos sinulla on kokkikaveri, niin tehkää niin, että toinen kaulii ja toinen täyttää ja rypyttää.) Voit myös rullailla taikinaa muutamassa osassa pastamankelin läpi (meillä meni 5-säädöllä viimeinen mankelointi) ja painaa taikinalevystä muotilla ympyröitä.

Nosta pyöreän levyn keskelle noin teelusikallinen täytettä. Kokeillen huomaat, mikä on sopiva määrä, ja milloin taas on liikaa ja nyttyrä on vaikea sulkea. Ota pieneen kuppiin vettä, kastele sormi siinä ja sipaise taikinalätyn reunat märällä sormella (="liimaa"). Taita taikina puoliksi, nipistä sauma kiinni ja rypytä / laskosta reuna kiinni. Tässäkin oma tyyli ja tekniikka kehittyvät yrityksen ja erehdyksen kautta :)


Keitä gyozat reilussa, suolalla maustetussa vedessä. Taikina on kypsää, kun gyozat nousevat pintaan. Meillä meni 4-5 minuuttia kypsymiseen. Nosta keitetyt gyozat keittiöpyyhkeen päälle odottamaan paistamista.

Viimeinen valmistusvaihe on paistaminen. Kuumenna paistinpannulla tilkka rypsiöljyä ja paista jokaiseen gyozaan rapsakka ja ruskea pohja. Tarjoile heti. Makea chilikastike (josta lisää myöhemmin) on oivallinen kumppani näille nyttyröille.