torstai 10. elokuuta 2017

Pikaiset burgerisipulit

Minulla ja nelisenkymmentä vuotta nuoremmilla on erilainen kanta sipulin sopivuudesta hampurilaiseen. Minä kannatan, nuorempi ei. Minun mielestäni väliin sopii erinomaisesti sekä raaka että paistettu sipuli. Ensiksi mainittua on meidän burgereissamme yleensä  - ei vain siksi, että se on hyvää, vaan siksi että herään paistetun sipulin haaveisiin siinä vaiheessa, kun on aika kasata burgerit.

Erään viikon burgerihaaveena oli kanaburgeri, joka kaatui sitten siihen, ettei lähikaupassa ollut broilerinjauhelihaa (eikä lomalaisilla ollut virtaa kävellä viidensadan metrin päähän parempaan kauppaan). Tavallista burgeria piristämään ostin sitten vuohenjuustoa ja tein ihan minisatsin paistettua sipulia. Sipulihässäkkään sujautin rohkeasti yhden mustan (fermentoidun) valkosipulinkynnen (joita ostimme Tukholman reissulta). Se sopi joukkoon hyvin, ja  toisenkin kynnen olisi ihan hyvin voinut laittaa. Jos sinulla ei tätä valkosipulia ole, niin laita yksi tavallinen kynsi.


PAISTETTUA SIPULIA BURGERIN VÄLIIN (ihan pikkuruinen satsi, kahteen burgeriin))

pari sipulia
öljyä paistamiseen
1 (musta) valkosipulinkynsi
hippunen suolaa
pari töräystä juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl  balsamiviinietikkaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Paista niitä pannulla aluksi melko kuumalla, sitten lempeämmällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Silppua valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Jatka paistamista ja lisää suolaa ja hunajaa joukkoon. Lisää pannulle myös hiukan balsamiviinietikkaa ja anna sipuleiden vielä muhia pari minuuttia.

Sitten vaan burgeria täyttämään!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Grillatun munakoison hyvä ystävä: mustavalkosipulikastike

Viime vuosina reissutuliaiset ovat yhä useammin olleet jollain lailla kytköksissä ruokaan ja matkoilta tuodaankin kotiin joku kiva astia tai oululaiselle eksoottista ruoka-ainetta. Nyt kesälomakeikan (Tukholma) erikoisuus oli musta valkosipuli, johon en ole näillä leveysasteilla vielä törmännyt. Musta valkosipuli on ymmärtääkseni tavallista valkosipulia, jota on pitkään ja hartaasti (siis ihan viikkoja tai kuukausiakin vissiin) muhitettu sopivan matalassa lämpötilassa. Tällöin valkosipulinkynnet mustuvat ja pehmenevät (rakenne oli vähän kumimainen ehkä), ja makuun tulee tummuutta ja juurevuutta. Valkosipulin kirpakkuutta ja väkevyyttä ei enää ole, ja jotkut kai luonnehtivat makua jopa jotenkin lakritsamaiseksi tai balsamicolle vivahtavaksi.

Koska tällaista tuotetta tuli siis ostettua, niin piti ryhtyä googlailemaan sille käyttötarkoitusta. Kokki Ottolenghin resepti oli juuri ihanasti kesään sopiva: grillatut munakoisoviipaleet ovat ihan huippuhyviä ja ajatus mustavalkosipulikastikkeesta toi sopivasti eksotiikkaa mukaan. Muokkailin reseptiä hiukan (vähensin valkosipulin määrää, kun jännitti, että mille se maistuu...), ja tuohon alle kirjatulla ohjeella saatiin tosi herkullinen kastike munakoisoille. Ällistyttävän hieno makuyhdistelmä!


MUSTAVALKOSIPULIKASTIKE GRILLATULLE MUNAKOISOLLE

4 mustaa (fermentoitua) valkosipulinkynttä
1/3 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
n. 1,5 dl kreikkalaista jugurttia
hiukan tilliä + rakuunaa + basilikaa + lehtipersiljaa silputtuna

Möyhennä mustat valkosipulinkynnet suolan, sitruunamehun. oliiviöljyn, mustapippurin ja parin jugurttiruokalusikallisen kanssa morttelissa melko tasaiseksi tahnaksi (tai surauta jollain härrävärkillä ne). Lisää sitten joukkoon loppu jugurtti ja silputut yrtit. Sekoita ja laita kastike jääkaappiin joksikin aikaa ennen tarjoilua.

* * *

Minä leikkasin munakoison pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ripottelin päälle hiukan suolaa ja sivelin yrttiöljyllä (jossa oli öljyyn sekoitettuna hiukan lehtipersiljaa ja basilikaa sekä tiraus sitruunamehua). Munakoisoviipaleisiin grillattiin molemmin puolin kaunis väri ja siinäpä ne myös ehtivät hyvin kypsyä. Kun munakoisoviipaleet oli grillattu, ne asemoitiin tarjoiluvadille ja mustavalkosipulikastiketta lusikoitiin päälle. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi ja lisämausteeksi oli öljyssä rapsakaksi paistettu chilisilppua ja tavallisen valkosipulin kynsiä viipaloituna, mutta minä jätin ne tällä kertaa pois.

Ai niin, tältä näyttää musta valkosipuli - vähän epäilyttävältä ja jännittävältä:

maanantai 7. elokuuta 2017

Best evö!: Seljankukkaposset

Posset on hapokkaalla hedelmämehulla hyydytettyä kermaa, jos joltakulta on tämä asia viime vuosina mennyt sattumoisin ohi. Kovasti erilaisia possetteja on eri lehdissä ja medioissa toitotettukin. Se on verrattain yksinkertainen valmistaa, joten jos se vielä on kokkeilematta, niin hopsansaa kattila esille!

Pidän kovasti seljankukkamehun mausta, joten ruotsalaisessa Elle Mat & Vin -lehdessä (nro 4/5, 2017) ollut resepti ei joutanut kauaa odottelemaan testausta Kotiharmin keittiössä. Minä lisäsin omin nokkineni hiukan seljankukkamehun määrää ja ripsautin myös hiukan sokeria joukkoon. Noilla muutoksilla lopputulos oli enemmän kuin ihanaa!


SELJANKUKKAPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,6 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
3 tl sokeria
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kuohukerma, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kuumenna seos ja anna sen kiehua hiljalleen noin kahdeksan minuuttia. Raasta sitten joukkoon sitruunan kuorta ja purista mukaan myös sitruunan mehua. Sekoita, anna ihan pieni hetki ässettyä, sekoita kevyesti, ja jaa seos sitten matalahkoihin jälkiruokakulhoihin. Matalissa tarjoiluastioissa posset jähmettyy todennäköisemmin kokonaan paremmin kuin esimerkiksi juomalasissa (jossa olen kyllä myös hyydyttänyt ja tarjoillut sitruunapossettia). Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän erinomaisesti koristeeksi, mutta lehdessä koristeena oli valkoherukoita.