Loskaa pyöräteillä, kevättä lautasella: Herne-avokadopestoa pastalle

Töistä kotiin pyöräityäni oli pikkuisen kiukkuinen, mutta pieni ärtymykseni suli jo ruuanteon maisteluvaiheessa. Avokadon, herneiden, valkosipulin ja mintun kombinaatio herkisti hymyilemään ja iloisen vihreä väri vei ajatuksia jo kesää kohti. Tämä pastaruoka oli kovastikin minun makuuni.

Tein ruuan lähes alkuperäisen ohjeen (Donna Hay Magazine, Issue 97 / 2018) mukaan. Minttua minulla ei ollut riittävästi, joten laitoin myös basilikaa. Fifty-fifty -kombinaatiolla maku on minun mielestäni sopivasti hennon minttuinen. Lisäsin pestoon myös limetin mehua ja pecorinojuustoa, joita ei ohjeessa ollut lainkaan. Herneet kiehautin ihan nopeasti ennen käyttöä. Ruoka valmistui nopeasti, pastan kiehumisen aikana, joten se sopii myös kiireisemmälle kokille.

HERNE-AVOKADO-MINTTUPESTOA PASTALLE

200 g pakasteherneitä
1 avokado
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua limetin kuorta
puolikkaan limetin mehu
reilu 1 dl mintun ja basilikan lehtiä
n. 0,5 dl raastettua pecorinojuustoa (tai parmesaania)
2 reilua ruokalusikallista oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl (paahdettuja) pinjansiemeniä

Laita pastaa varten vesi kiehumaan ja ala valmistella samalla pestoa. Kiehauta pienessä kattilassa vähän vettä ja lisää sekaan pakasteherneet. Kiehauta herneitä pari minuuttia, älä yhtään pidempään. Kaada ne siivilään ja huuhdo nopeasti kylmällä vedellä. Tarkoitus on säilyttää herneiden kaunis heleä väri. Halkaise avokado ja poista kivi (napauta siihen veitsi kiinni ja kierrä kivi irti). Kaapaise avokadon "hedelmäliha" lusikalla irti kuoresta.

Surauta sauvasekoittimella tahnaksi noin puolet herneistä, avokado, valkosipulinkynsi, limetin kuori ja mehu, minttua ja basilikaa, juustoraaaste ja oliiviöljy sekä suola ja myllystä rouhittu mustapippuri. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Pestossa saa olla suolaisuutta aika reilusti, koska se maustaa myös pastan.

Kun pasta on kypsää, ota talteen noin desilitra pastan keitinvettä. Sekoita kypsän pastan joukkoon pesto ja tarpeen mukaan keitinvettä sekä loput herneet ja pinjansiemenet. (Jos haluat paahtaa pinjansiemeniä, tapahtuu se näppärästi kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Älä jätä pinjansiemeniä yksinänsä paahtumaan, sillä ne palavat yllättävän joutuin. Sekoittele niitä paahtamisen aikana.)

Herkkien ja hienostuneiden makujen seljankukkatartaletti

Elina Jyväksen "Baking instinct - Eleanoora von Smöörin herkkujen aateliset" -kirjassa on muuan vastustamaton ohje: Seljankukkatartaletti. Siihen käytettävän voin määrä vähän hirvittää, mutta ei ole este leipomiselle. Kun tätä tartalettia on kerran maistanut, ymmärtää syyn.

Seljankukkamehuun olen ensimmäistä kertaa törmännyt Ruotsissa jo liki kolme vuosikymmentä sitten ja ihastuin makuun jo silloin. Maussa on ihanaa kukkaisuutta / metsäisyyttä / raikkautta. Nykyään seljankukkamehutiivistettä saa jopa meidän lähikaupastamme. Kannattaa kokeilla laimentaa sitä veden sijaan kivennäisvedellä. Tuo sekoitus on erityisesti kesällä aivan paras virvoitusjuoma!

Muuan työvaihe tämän tortun teossa askarrutti: kananmunien lisääminen kuumaan liemeen. Mietin, voisiko tämän vaiheen tehdäkin niin, että kaataisi kiehuvan kuumaa mehuseosta ohuena nauhana kananmunien joukkoon samalla huolella sekoittaen. Sitten seos kaadettaisiin uudelleen kattilaan ja kuumennettaisiin, kunnes sakenee. Tulisikohan silloin kiisseliin kananmunarihmoja, joita nyt tuli, ja jotka piti vielä siivilöidä pois. Kertoiskohan joku, jos olis kokeillut?

SELJANKUKKATARTALETTI

Pohja:

150 g voita

3,5 dl vehnäjauhoja (ohjeessa oli erikoisvehnäjauhoja, mutta laitoin tavallisia leivontakarkeita)

0,5 dl mantelijauhetta

1 dl tomusokeria

1 kananmunankeltuainen

yhden limetin kuori raastettun

Täyte:

200 g voita

4 dl seljankukkamehutiivistettä

2 rkl sokeria

6 kananmunaa

4 liivatelehteä

koristeluun esimerkiksi mustikoita tai vadelmia

Nypi kulhossa jauhot, mantelijauhe, sokeri ja pieniksi kuutioitu kylmä voi murumaiseksi seokseksi. Pese limetti huolella ja raasta kuoren vihreää osaa hienolla raastimella joukkoon. Lisää myös keltuainen ja vaivaa seos nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Minä jouduin lisäämään joukkoon kaksi ruokalusikallista kylmää vettä, ennen kuin taikina antautui tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi (noin 3 mm) levyksi ja nosta se varovasti voideltuun vuokaan (myös reunoille pitää riittää). Minun suorakaiteen muotoinen irtopohjavuokani on n. 12 x 35 cm:n kokoinen, mutta ilmeisen matalareunainen, koska sekä taikinaa että täytettä jäi vähän yli. Tein ylijäämistä kolme pientä annostartalettia. Pistele taikinapohjaan haarukalla reikiä. Nosta taikina vielä jääkaappiin tunniksi. Kun taikina on ässettynyt jääkaapissa, kuumenna uuni 185 asteeseen ja paista pohjaa uunissa 10-12 minuuttia. Anna kypsän pohjan jäähtyä kunnolla.

Kun pohja on jäähtynyt, voit valmistaa täytteen. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.  Mittaa kattilaan voi, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kiehauta seos, jotta voi sulaa kunnolla. Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa. Lisää kananmunamassaa varovasti ohuena nauhana kuumaan voi-mehuseokseen koko ajan sekoittaen. Hauduta kiisseliä hiljalleen keskilämmöllä kunnes täyte sakenee, mutta älä keitä. Nosta liivatelehdet pois kylmästä vedestä ja purista niistä varovasti ylimääräinen vesi pois. Lisää pehmenneet liivatelehdet kuumaan täytteeseen huolellisesti sekoittaen. Siivilöi vielä kiisseli tiheällä siivilällä, jotta siihen ei jää kananmunarihmoja. Kaada siivilöity kiisseli jäähtyneen pohjan päälle ja siirrä leivonnainen kylmään jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi. Koristele esimerkiksi tuoreilla mustikoilla tai vadelmilla.

* * *

PS: Minä olen syönyt seljankukkatartalettia ensi kerran Kokit ja potit -blogin kirjoittajan Hannelen tekemänä. Leivonnainen vei jalat alta heti! Nyt Hannele on muunnellut reseptiikkaa ja tehnyt ananas-limetartaletin. Minulla on vahva epäilys, että myös se on aivan taivaallista...

Keittoa keväiseen pyrypäivään

Menin jo pääsiäisen pyhinä luulemaan, että kevät pyyhältää täyttä vauhtia tänne. Sitä auringon määrää! Nyt kun katson ulos, näen pelkkää pyryä. Pyöräilijän painajainen on siis taas lähellä: pehmeät ja huonosti auratut pyörätiet runsaalla lisälumella. Baanalla tarvitaan puhtia ja sitä tarjoaa esimerkiksi tämä maukas ja täyttävä cashewpähkinä-tomaattikeitto.

CASHEW-TOMAATTIKEITTO

2-3 rkl öljyä
1 pieni punasipuli
1 iso porkkana
2 valkosipulinkynttä
noin puolikas punainen chili
noin 200 g (kirsikka)tomaatteja
1 prk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 tomaattimurskapurkillinen vettä
kevyt hippunen kanelia
lusikankärjellinen inkiväärijauhetta
100 g cashewpähkinöitä
n. 1 tl suolaa
1-2 tl hunajaa tai sokeria
2 tl balsamiviinietikkaa

Kuori ja silppua punasipuli, porkkana (sen voi raastaakin) ja valkosipulinkynnet. Pätki chili paloiksi. Jos haluat vähentää chilin tuomaa lämpöä, poista vaaleat siemenkiinnikkeet kokonaan ja silppua chili vasta sitten. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja paista siinä hetken aikaa sipulia, porkkanaa ja valkosipulia sekä chiliä. Paloittele / halkaise (kirsikka)tomaatit ja lisää ne kattilaan. Lisää joukkoon myös tomaattimurska ja aluksi noin puoli tölkillistä vettä. Mausta ihan hippusella kanelia ja inkivääriä sekä suolalla ja makeuttajalla. Lopullinen säätö suolalla ja hunajalla/sokerilla tehdään vasta loppuvaiheessa. Anna keiton kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää joukkoon pähkinät ja soseuta keitto. Minä käytin sauvasekoitinta, joka puri hyvin myös cashewpähkinöihin. Keittoon saa minun mielestäni jäädä vähän pähkinämurua purtavaksi, mutta sinä voit suristella sen niin sileäksi kuin haluat. Lisää vielä joukkoon vettä sen verran, että saat keittoon mieleisesi koostumuksen/paksuuden, sekä vähän balsamiviinietikkaa. Kiehauta sosekeitto ja tarkista vielä suolan ja makujen tasapaino. Niitä voi viilata mieleisekseen mm. balsamiviinietikkaa ja/tai sokeria/hunajaa lisäämällä.